Tuemme ensijaisesti projekteja, joita voimme itse johtaa ja siten nähdä, mihin resurssit käytetään.

Isojen järjestöjen – kuten Folkekirkens Nødhjælpin ja Punaisen ristin – kautta toimitettavan katastrofiavun ja kehitysavun lisäksi Albatros Travel on yrityksen toiminnan aikana osallistunut lukemattomiin projekteihin. Annamme etusijan projekteille, joita voimme itse johtaa ja siten nähdä, mihin resurssit ja rahat käytetään.

Tavoitteemme on, että projekteilla olisi yhteys omaan tai asiakkaidemme oleskeluun paikan päällä ja että ne parantaisivat elinolosuhteita kyseisellä alueella. Ensimmäiset asiat, joihin kiinnitämme huomiota, ovat työntekijöidemme työolot, paikallisväestön koulutus ja paikallisyhteisö. Rakennamme kouluja, poraamme kaivoja, kehitämme koulutusohjelmia ja katsomme, että tärkeimmät tarpeet tulevat tyydytettyä. Kyse voi esimerkiksi olla puhtaasta juomavedestä, kunnollisista liesistä tai puiden istutuksesta. Esimerkiksi Masai Marassa istutimme muutaman vuoden aikana vuosittain lähes 20 000 uutta puuta korvaamaan poltetut puut.

Etelä-Afrikassa kohtaamme paradoksin: yhtäältä haluamme auttaa maalaiskyliä leiriemme ympäristössä, toisaalta kamppailemme salametsästystä vastaan, johon tiedämme monien kylien osallistuvan. Tästä syystä käytämme ison summan sarvikuonojen ja muiden uhanalaisten eläinten suojeluun, mutta paljon resursseja myös luodaksemme oman kulttuurimme inspiroimat hyvät ja oikeudenmukaiset työolot, jotka poikkeavat monella tapaa paikallisesta työkulttuurista. Kutsumme  paikallisia koululuokkia safarille oppimaan luonnonhoitoa ja sen arvoja.

Viimeisten 35–40 vuoden aikana Albatros Travel on rakentanut verkoston, joka koostuu sadoista toimijoista ympäri maapalloa ja asialle omistautuneista matkanjohtajista. Verkostoa ylläpidetään pääkonttoriltamme Kööpenhaminasta. Tämä on mahdollistanut lukuisat pienet ja suuret avustusoperaatiot, joissa olemme onneksi pystyneet toimimaan nopeasti ja tehokkaasti. Myanmarin (Burman) tulvien yhteydessä paikallinen yhteistyökumppanimme kysyi, haluaisimmeko auttaa viemällä laivalla alueelle ihmisten sijaan riisiä, sillä risteily oli joka tapauksessa pakko peruuttaa olosuhteiden vuoksi. Näin pystyisimme lähettämään apua ihmisille, jotka olivat jääneet saarroksiin jokisuiston mutavalleille. Vain 50 000 Tanskan kruunulla (noin 6 700 €) pystyimme auttamaan nopeammin kuin kansainväliset avustusjärjestöt. Havannan yli kulkeneen hurrikaanin yhteydessä paikan päällä ollut oppaamme tiedusteli, voisimmeko lahjoittaa muutamia tuhansia kruunuja huonoimmassa tilanteessa oleville perheille, jotka eivät todennäköisesti saisi apua muulla tavoin. Samaan tapaan lähetämme apua isolle joukolle yhteistyökumppaneita kehitysmaissa. Kyse voi olla palaneesta teehuoneesta Nepalissa tai uponneesta kalastusaluksesta Sri Lankassa. Tiiviit yhteydet tarkoittavat, että välillä voimme olla isoksi avuksi käsittämättömän pienillä keinoilla. Tällä kaikella ei tietenkään ole paljonkaan tekemistä matkojen ja yrityksen päivittäisen toiminnan kanssa, mutta olemme sitä mieltä, että nämä asiat kertovat meistä paljon ja luovat yhteisöllisyyttä sekä lisäävät työntekijöidemme sitoutuneisuutta.

Vanhin yhä toiminnassa oleva projektimme on Borneossa elävän penan-kansan tukeminen. Projekti on kestänyt noin 30 vuotta ja alkoi kampanjana, joka vastusti sademetsien hakkuita alueella, jolla penan-kansa asui. Nyt joudumme toteamaan, että hävisimme taistelun ”kestävän” palmuöljyn puolesta. Kun muut avustusjärjestöt perääntyivät, jäimme alueelle yksin. Olemme päättäneet jatkaa nykyisten tukikeinojen käyttämistä, sillä muitakaan ei yksinkertaisesti ole.