Espanja koostuu hyvin erilaisista alueista: Pohjois-Espanjan itsenäisyyttä janoavasta Baskimaasta, kuivasta ja kuumasta, maurilaisvaikutteisesta Andalusiasta, kosmopoliittisesta Barcelonasta ja viehättävästä Madridista. Yhteistä näille kaikille on elämästä nauttiminen, kulttuurin jano ja kaunis luonto.
Espanja on jaettu 17 alueeseen. Ne kattavat suurimman osan Pyreneiden niemimaasta, jonka Espanja jakaa Portugalin ja Andorran kanssa. Espanjan monimuotoisessa luonnossa on sekä vuoristoja, jokia että valtava tasanko, joka kattaa suurimman osan Keski-Espanjasta. Maan korkein kohta on tulivuori Pico del Teide Teneriffan saarella, ja sen korkeus on 3 718 metriä. Manner-Espanjan korkein kohta on Mulhacén, joka on osa Sierra Nevadaa Etelä-Espanjassa. Vuoriston eteläpuolella sijaitsee kuuluisa Costa del Solin rannikko, joka on vain pieni osa maan 5 000 kilometriä pitkää rantaviivaa. Tämä rantaviiva käsittää kaiken leveistä, pehmeistä hiekkarannoista rosoisiin kallioihin ja syviin vuonoihin.
Sekä foinikialaiset, roomalaiset että arabit ovat historian saatossa valloittaneet Espanjaa. Arabivalloittajat, joita tällä alueella kutsuttiin maureiksi, toivat mukanaan kauniin ja yksityiskohtaisen arkkitehtuurin perinteen. Loistokkaita rakennuksia, kuten Alhambra Granadassa ja Mezquita Córdobassa, seisoo yhä tänä päivänä muistuttamassa maurien luovuudesta. Maurit toivat mukanaan myös islamin uskonnon, joka eli rinnakkain kristinuskon kanssa ilman suurempia ongelmia. Tämä rauhanomainen uskonnollinen rinnakkaiselo päättyi kuitenkin 1400-luvun lopulla, kun paavi Sixtus IV aloitti Espanjan inkvisition. Inkvisitio onnistui käännyttämään maan väestön katolilaisuuteen, ja nykyään yli 98 % espanjalaisista tunnustautuu katolilaiseksi.
Katolilaisuuden yleistyessä 1400-1500 -luvuilla, myös maan alue laajeni salamannopeasti Euroopan rajojen ulkopuolelle. Espanjasta tuli yksi maailman suurimmista suurvalloista. Sen satamissa oli vilkasta, koska Intian kauppatavarat houkuttelivat. Etsittiin nopeampaa merireittiä Intiaan kuin Afrikan eteläkärjen kautta. Vaikka sellaista oikotietä ei ollut olemassa, länteen suuntautuneet etsinnät johtivat täysin tuntemattoman mantereen löytymiseen. Kristoffer Kolumbuksen tutkimusmatkat mahdollistivat espanjalaisten pääsyn suurille siirtomaa-alueille koko Latinalaisessa Amerikassa. Myös Filippiineistä ja tietyistä Afrikan alueista tuli osa Espanjan maailmanlaajuista valtakuntaa.
Jo 1600-luvulla Espanjan suurvalta alkoi hiljalleen murentua. Siitä alkoi alamäki aina 1930-luvulle asti, jolloin sisällissota ja diktatuuri eristivät Espanjan muusta Euroopasta. Francon hallinnon kanssa ei haluttu käydä kauppaa. Vuonna 1978 diktatuuri vaihtui demokratiaan, ja Espanjasta tuli jälleen täysivaltainen osa Eurooppaa. Vaikka Espanjalla ei enää ole siirtomaita, espanjan kieli ja kulttuuri ovat levinneet laajalle, erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan. Nykyään noin 500 miljoonaa ihmistä ympäri maailman puhuu espanjaa. Kotimaassaan Espanjassa ei tyydytä kuitenkaan pelkästään espanjan kieleen. Katalaani, galician ja baskien kielet ovat myös maan virallisia kieliä. Noin kolmannes väestöstä puhuu äidinkielenään jotakin näistä kielistä, kun taas kastilian espanjaksikin kutsuttu standardiespanja on heidän toinen kielensä.