Honduras

Honduras sijaitsee keskellä Väli-Amerikkaa. Sen rajanaapureita ovat Guatemala, El Salvador ja Nicaragua. Pohjoisessa sillä on rannikkoa Karibianmeren puolella, etelässä pieni kaistale Tyynenmeren puolella. Karibianmeren puolella sijaitsee joukko pieniä trooppisia saaria, Islas de la Bahía. Suuri osa pinta-alasta on vuoristoa. Ainoastaan molemmat rannikot sekä La Mosquitian viidakko maan kaakkoisosassa on alavaa. La Mosquitian viidakko on osa Unescon suojelemaa laajaa sademetsäaluetta, jossa on rikas eläimistö ja kasvillisuus. Aluetta kutsutaan myös Väli-Amerikan viimeisiksi keuhkoiksi, sillä se on yksi harvoista jäljellä olevista sademetsäalueista Väli-Amerikassa. Sen lisäksi, että eläimistö saa jokaisen biologianopettajan haukkomaan henkeään, elää alueella noin 2 000 intiaania. He ovat säilyttäneet perinteisen elämäntapansa.

Hondurasin 10,7-miljoonainen väestö puhuu pääasiallisesti espanjaa, mutta joissakin kansanryhmissä puhutaan myös intiaanikieliä. Pääuskonto on katolilaisuus, ja valtaosa väestöstä on etniseltä taustaltaan mestitsejä (eurooppalaisen ja intiaanin jälkeläisiä). Kun ensimmäiset espanjalaiset laivat saapuivat Hondurasin Karibianmeren puoleiselle rannikolle, vastassa oli kaksi intiaaniyhteisöä. Länsi-Honduras oli osa mayakulttuuria, itäisiä osia asutti vähemmän kehittynyt metsästäjä-keräilijäyhteisö. Hondurasista tuli osa Espanjan siirtomaa 1524. Se oli lyhyen aikaa osa Keski-Amerikan Yhdysvaltoja ja itsenäistyi 1838. Itsenäistymistä seurasivat vaihtuvat diktatuurit, levottomuudet, sisällissota sekä sodat naapurivaltioita vastaan. Kiistat erityisesti Guatemalan ja El Salvadorin kanssa jatkuivat pitkälle 1900-luvulle saakka. Jalkapallosota El Salvadoria vastaan vuonna 1969 on viimeisin aseellinen selkkaus naapurimaan kanssa. Sota sai alkunsa jalkapallo-ottelusta, mutta sen taustalla oli kyse elsalvadorilaisten työläisten kohtelusta Hondurasissa. Noin vuodesta 1900 lähtien Yhdysvallat perusti maahan banaaniviljelmiä. Amerikkalainen ”isoveli” hallitsi Hondurasin politiikkaa ja taloutta vuosien ajan. Huolimatta nahisteluista naapurimaiden kanssa ja sisäisistä levottomuuksista Honduras on joutunut kärsimään eniten luonnonvoimien aiheuttamista koettelemuksista. Kun hurrikaani Mitch 1998 pyyhkäisi yli Väli-Amerikan, Honduras kärsi pahoja tuhoja, ja maan kehitys astui useita vuosikymmeniä taaksepäin.

Hondurasin-matkalla vastakkaiset toiveet eivät ole ongelma. Aurinkoisesta trooppisesta ilmastosta voi nauttia Karibianmeren rannoilla ja saarilla, vuoret puolestaan kutsuvat vaellusretkille viileämpään ilmastoon. Ei kannata unohtaa myöskään Copanin kauniita mayakaupungin raunioita. Copan on Hondurasin ainoa jäljellä oleva merkki mayakulttuurista, toki yksi kulttuurin tärkeimmistä. Rauniot löydettiin vasta 1800-luvulla. Viidakon valtaamalta alueelta paljastui kaunis linnoitus ja aukioita, joista saa hyvän käsityksen mayojen arkkitehtuurista ja sen kehityksestä. Erityisesti kaupungin hallitsijoita esittävät kivipatsaat ja kaiverruksin koristellut steelat ovat vaikuttavia. Copan kuuluu luonnollisesti Unescon maailmanperintökohteisiin. Hondurasin-lomalla on lähes mahdotonta pysyä poissa sen valkoisilta hiekkarannoilta. Suurin Islas de la Bahían -saariryhmän saarista, Roatán, on oiva paikka tehdä tuttavuutta rantaelämän kanssa. Rannat ovat upeita, ja saaren pääkaupunki Coxen’s Hole on viehättävä aukioineen, muutamine putiikkeineen ja vilkkaine satamineen, jossa veneistä nostetaan rapuja ja hummereita. Pääsee Hondurasissa toki kokemaan vilkkaampaakin kaupunkielämää. Tegucigalpa on maan pääkaupunki ja ainoa suurkaupunki. Siellä on kauniita siirtomaavallan aikaisia rakennuksia, kiinnostavia museoita ja hyviä ravintoloita, joissa voi herkutella tortilloilla, paistetuilla banaaneilla ja monensorttisella grillatulla lihalla. Karibianmeren rannalla sijaitseva La Ceiba on viihtyisä, eläväinen ja oivallinen yöpymispaikka, jos haluaa tehdä retkiä ympäröiviin kansallispuistoihin ja suojelualueille, joilla asuu mölyapinoita, laiskiaisia ja krokotiilejä.