Kapealla kankaalla, joka yhdistää Pohjois- ja Etelä-Amerikan, sijaitsee vihreä paratiisi Costa Rica. Maalla on rantaviivaa sekä Tyynellemerelle että Karibialle. Pitkiä valkeita rantoja, mangrovemetsiä ja kuvankauniita laguuneja. Pohjoisesta etelään kulkee Costa Rican selkäranka; tulivuorijono, jota ympäröivät sademetsät. Uskomaton luonto, rikas eläimistö ja paikallisten rento elämänasenne tekevät Costa Ricasta mainion matkakohteen.
Costa Rica on pieni maa Nicaraguan ja Panaman välissä. Sillä on rannikkoa sekä Tyynenmeren että Karibianmeren puolella. Lukuun ottamatta maan koilliskulmaa Costa Rica on maanmuodoltaan vuoristoista. Tulivuoria on useita, jotkut niistä aktiivisia. Costa Rican luonto on erittäin vaihteleva. Täällä on kaikkea sade- ja lehtimetsistä, kuivista alueista ja laajoista soista valkoisiin palmurantoihin ja kuohuviin jokiin. Suuri osa maan pinta-alasta on nimetty kansallispuistoiksi, jotka suojelevat kasvien ja eläinten monimuotoisuutta. Costa Rican rikkaaseen eläimistöön kuuluu mm. mölyapina, hämähäkkiapina, laiskiainen, tukaani, yli 100 perhoslajia ja iso merikilpikonna, joka munii keväisin Nicoyan niemimaan rannoille.
Pääosa Costa Rican 4,8 miljoonasta asukkaasta on mestitsejä, joiden esi-isät ovat eurooppalaisia ja intiaaneja. Karibianmeren puoleisella rannikolla asuu myös pieni afrikkalainen vähemmistö sekä pieni joukko intiaaneja kaukaisilla vuorilla. Costa Ricassa, kuten valtaosassa Latinalaisen Amerikan maita, puhutaan espanjaa ja pääuskonto on katolilaisuus, vaikka muuten maa eroaakin suuresti naapureistaan. Costa Rican demokraattinen perinne ja poliittinen vakaus on poikkeus tällä alueella. Costa Rica on myös Väli-Amerikan teollistunein valtio. Puolueettomuus on täällä viety niin pitkälle, ettei maasta löydy yhtäkään sotilasta. Armeija hajotettiin lyhyen, mutta verisen sisällissodan jälkeen 1948. Costaricalaiset ovat ylpeitä konstailemattomasta elämäntavastaan ja käyttävät mielellään ilmausta ”pura vida”, jonka voi kääntää ”aidoksi elämäksi”. Ilmaus liittyy tiiviisti costaricalaisten elämänfilosofiaan, jossa korostuvat yhteisöllisyys, ilo ja elämästä nauttiminen.
Aikana ennen eurooppalaisia löytöretkeilijöitä Costa Rica sijaitsi kahden tunnetun intiaanien korkeakulttuurin välissä: pohjoisessa olivat mayat, etelässä inkat. Costa Rica ei itse ollut yhtä korkeasti kehittynyt. Väestö koostui pienistä erillisistä heimoista Kolumbuksen saapuessa maahan 1502. Yhteistä kehittyneempien intiaanikulttuurien kanssa oli kuitenkin mieltymys ylellisiin kultakoruihin, mikä näkyi nimessä, jonka Kolumbus antoi löytämälleen maalle: Costa Rica, rikas rannikko. Kolumbuksen lyhyen vierailun jälkeen alkoi Espanjan siirtomaavallan aika. Vuoteen 1821 Costa Rica oli Espanjan siirtomaa, minkä jälkeen siitä tuli osa Meksikon keisarikuntaa. Maa itsenäistyi lopulta vuonna 1839. Costa Ricasta tuli esimerkki rauhallisesta, demokraattisesta vallanpidosta. Lyhyt sisällissota 1948 sekä taipumus alueelle tyypillisiin skandaaleihin ja sosiaalisiin jännitteisiin ovat olleet ainoat poikkeukset Costa Rican toimivassa demokratiassa.
Lähes kaikki Costa Ricassa käyneet ovat yhtä mieltä siitä, että se on yksi Latinalaisen Amerikan kauneimpia maita. Upea luonto ja ystävälliset ihmiset hurmaavat jokaisen, joka matkustaa tässä viidakon peittämässä, vuoristoisessa maassa. Pääkaupunki San José sijaitsee vuoristotasangolla. Tunnelma kaupungissa on lämmin ja eläväinen. Nähtävyyksiin kuuluvat mm. La Sabana -puisto, kultamuseo, Metropolitan-katedraali sekä monimuotoinen arkkitehtuuri. Kovin kauas ei San Josésta tarvitse mennä päästäkseen nauttimaan luontoelämyksistä. Iruzu-tulivuori kohoaa 3 800 metrin korkeuteen ja on maan korkein tulivuori. Iruzulla on kokonaiset neljä kraatteria, mutta erityisesti pääkraatteri, jonka halkaisija on yli 1 000 metriä, on erityisen kiehtova kimaltavan vihreävetisine järvineen. Tulivuori purkautui viimeksi vuonna 1963.
Kansallispuistot ovat oiva tapa tutustua Costa Rican kauniiseen luontoon ja kuuluvat jokaisen Costa Rican -kävijän ohjelmaan. Braulio Carrillon kansallispuisto sijaitsee vuoristotasangolla San Josén ja rannikon välissä ja on niin sanottua pilvimetsää. Tämän tyyppisiä sademetsiä esiintyy trooppisten vuorten rinteillä, missä pilvet roikkuvat matalalla ja ilmankosteus on korkea. Tortugueron kansallispuistoon pääsee kätevimmin vesiteitse: kun on ensin matkannut mölyapinoiden, laiskiaisten ja tukaanien keskellä läpi tiheän sademetsän, voi majoittua viidakkolodgeen. Puisto on myös hyvin tärkeä munimispaikka liemikilpikonnille sekä joukolle muita harvinaisia merikilpikonnia.
Lomaan Costa Ricassa voi liittää kulttuurihistoriallisen näkökulman vierailemalla esim. Cartagossa, joka on maan uskonnollinen keskus. Kaupungin iso kirkko on maan suojeluspyhimyksen ”la Negriton” koti ja täynnä kainalosauvoja ja muita apuvälineitä, jotka muistuttavat pyhimyksen tekemistä monista ihmeistä. Muita kiinnostavia nähtävyyksiä ovat Ujarrasin intiaanikaupungin rauniot, siirtomaatyyliin rakennettu Orosi-luostari, Orosilaakso ja sen kuumat lähteet, tulivuori Arenal, joka on yksi maailman aktiivisimmista, Lankester Garden, jossa elää yli 800 erilaista orkidealajia sekä tietysti lukuisat hienot uimarannat.