Turkmenistan sijaitsee Keski-Aasiassa, josta Silkkitie jatkui Eurooppaan. Maa rajoittuu koillisessa Uzbekistaniin ja lännessä maalla on rannikkoa Kaspianmerellä. Muita rajanaapureita ovat Kazakstan, Afganistan ja Iran. Turkmenistanista löytyy muun muassa UNESCO:n suojelema muinaiskaupunki Konye Urgench, joka kertoo menneen ajan rikkaasta ja hienostuneesta kulttuurista. Nykyään maassa on suuria kontrasteja: On aavikkoa, jolla riehuvat hiekkamyrskyt, ja moderni pääkaupunki, joka on kimalteleva nykyaikainen keidas valtavine marmoripalatseineen, pilvenpiirtäjineen sekä kiiltävästä lasista ja metallista rakennettuine monumentteineen. Vauraus on syntynyt Turkmenistanin suurista öljy- ja kaasulöydöistä. Turkmenistan on myös kuuluisa kauniista käsinkudotuista matoistaan.
Karakumin erämaa hallitsee noin 85 % Turkmenistanin pinta-alasta. Maan pohjoisosassa, Amu Darja -joen varrella, on pieni asuttu alue, ja Iranin rajan vuoristoalueilla, missä pääkaupunki Asgabat sijaitsee, on myös suurempi asuttu alue. Karakumin kanava rakennettiin kastelemaan erämaata Amu Darja -joen vedellä pääasiassa puuvillan viljelyä varten, mutta keinokastelu on myötävaikuttanut Araljärven kuivumiseen. Turkmenistanilla on suuret öljyvarat ja se omistaa maailman neljänneksi suurimmat maakaasuvarat.
Viimeiset 3 000 vuotta Turkmenistania on hallinnut yksi suuri valtakunta toisensa jälkeen. 400-700 -luvuilla turkkilaiset ja arabit hyökkäsivät maahan, ja väestö kääntyi islaminuskoon. Turkkilaisten maahanmuutolla on ollut merkittävä vaikutus maahan ja turkmenistanin kieli on turkkilaista alkuperää. 1880-luvulla Venäjän armeija valloitti Turkmenistanin kovien taistelujen jälkeen. Turkmenistanilaiset osoittivat monien vuosien ajan massiivista vastarintaa Neuvostoliittoa kohtaan, mikä johti verisiin mellakoihin ja moniin pidätyksiin. Vastustuksesta huolimatta itsenäisyys Neuvostoliitosta ei onnistunut. Turkmenistanista tuli neuvostotasavalta vuonna 1924. Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta oli ensisijaisesti vastuussa raaka-aineiden; kuten puuvillan, öljyn ja silkin toimituksesta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 Turkmenistan julistautui itsenäiseksi. Maa jatkoi kommunistista hallitusmuotoa presidentti Saparmurat Niyazovin johdolla. Hän oli hyvin autoritaarinen ja autokraattinen johtaja, joka nimitettiin elinikäiseksi presidentiksi – hän kuoli vuonna 2006. Nykyinen hallitus on sallinut muiden puolueiden kuin hallitsevan Turkmenistanin demokraattisen puolueen olemassaolon, mutta todellisesta demokratiasta ei vielä voida puhua.
Turkmenistan on ollut pitkään hyvin suljettu maa. Maa, jossa on ystävällinen ja vieraanvarainen väestö, on avautunut viime vuosina – ja se on todella matkan arvoinen. Muinainen Konye Urgenchin kaupunki rakennettiin kahden tärkeän karavaanireitin kohtaamispaikkaan, ja se oli tärkeä kaupan solmukohta Silkkitien varrella. Jäljelle jääneiden rakennusten hienostunut arkkitehtuuri puhuu omaa kieltään kaupungin mahtavuudesta. Konye Urgench on UNESCO:n maailmanperintöluettelossa, samoin kuin muinainen Nisan kaupunki, joka oli luultavasti Parthian valtakunnan ensimmäinen pääkaupunki – vaikuttava jäänne kauas historiaan ulottuvalta loistokkaalta aikakaudelta. Maan nykyinen pääkaupunki Ašgabat on puolestaan hyvin moderni ja omaleimainen metropoli. Ylelliset marmoripalatsit, kiiltävät kultakupolit ja hoidetut, laajat puistoalueet sekä mutkittelevat, monikaistaiset tiet symboloivat maan valtavien kaasu- ja öljyvarojen tuomaa vaurautta. Monilla vaikuttavilla rakennuksilla on oma ainutlaatuinen tyylinsä. Esimerkiksi maan kaasuteollisuuden päämajana oleva rakennus on muotoiltu sytyttimeksi. Iltaisin, kun kaikki kaupungin valot syttyvät, kaupunki näyttää upealta.