Sovjetistan

Lennämme Helsingistä Turkmenistanin pääkaupunkiin Ašgabatiin. Saavumme perille keskiyön aikaan. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen ajamme hotellille, jossa pääsemme painamaan päämme tyynyyn.

Ašgabatia kutsutaan myös nimellä Valkoinen kaupunki, sillä suuri osa kaupungin rakennuksista on päällystetty valkoisella marmorilla. Ašgabat sijaitsee Karakumin autiomaan etelälaidalla. Massiivisista kaasu- ja öljyesiintymistä saadut rahat on viime vuosina tuhlattu isoihin arvoprojekteihin. Lukuisista uudisrakennuksista mainittakoon kansallismuseo ja useat isot moskeijat, joista yksi on lähes täydellinen kopio Istanbulin Sinisestä moskeijasta. Isoja summia on käytetty myös uuteen isoon kaupunginosaan, joka on täynnä kiiltäviä asuntoja ja ministeriöitä sekä monia muistomerkkejä. 

Ašgabatissa on monia omaperäisiä monumentteja, mutta yksi omaperäisimmistä on niin kutsuttu Maanjäristysmuistomerkki. Valtaosa pääkaupungista tuhoutui vuonna 1948 sattuneessa voimakkaassa maanjäristyksessä. Kun tapahtumasta oli 1998 kulunut 50 vuotta, paljastettiin uhreja kunnioittava muistomerkki. Kyse on ”ikuisesta tulesta” ja härkää esittävästä marmoripatsaasta, joka symbolisesti puskee maapalloa ja ravistelee sitä raivoissaan samalla kun kuolemaa tekevä äiti kohottaa lapsensa kohti taivasta ja pelastaa tämän härän sarvista. 

Yksi tärkeimmistä on Itsenäisyyden muistomerkki, joka pystytettiin valtion 10-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi vuonna 2001.

Päivän ajomatka on noin 40 km.

Aamiaisen jälkeen jatkamme Ašgabatin-kierrosta ja aloitamme muinaisesta Parthian valtakunnan pääkaupungista Nisasta, joka tunnetaan myös nimellä Parthaunisa.

Parthia oli pisimpään toiminut iranilainen kuningaskunta, joka ulottui suuruuden aikoina Intiasta Syyriaan ja Kaspianmereltä Punaisellemerelle. Nisaa on kuvattu parthialaisten ensimmäiseksi todelliseksi pääkaupungiksi, mutta raunioiden alta on löytynyt vieläkin vanhempia rakennuksia. Historioitsijat ja arkeologit ovat yhä erimielisiä Nisan todellisesta merkityksestä. Oliko se hautapaikka, linnoitus, kuninkaallinen palatsi vai jotakin aivan muuta, on yhä selvittämättä. Paikalla tehdään koko ajan kaivauksia, ja uusien löytöjen ympärille syntyy uusia teorioita.

Nisasta jatkamme moskeijaan, joka on saanut nimensä maan ensimmäisen presidentin Nijazovin (jota kutsutaan myös nimellä Turkmenbashi) mukaan. Mahtava marmorilla päällystetty moskeija kullattuine kupoleineen sijaitsee Ahalin provinssissa 30 minuutin ajomatkan päässä pääkaupungista. Presidentti Nijazov vietti lapsuutensa lähistöllä sijaitsevassa kylässä ja hänet on haudattu moskeijan viereen.

Viimeinen kohteemme on Anau-moskeijan rauniot, museokompleksi, joka koostuu 1500-luvulta peräisin olevan moskeijan raunioista, suufien uskonnollisesta oppilaitoksesta ja vanhasta linnakkeesta. Huolimatta siitä, että moskeijasta on jäljellä vain rauniot, paikalliset tekevät paikkaan pyhiinvaelluksia toimittaakseen seremonioita ja rukoillakseen.

Ajomatka noin 380 km.

Lounaan jälkeen lähdemme pääkaupungista kohti Maryn keidaskaupunkia. Matkalla pysähdymme maan kuuluisimmalla hevostilalla, jossa kasvatetaan ylpeydellä kauniita Akhal Teke- hevosia. Akhal Teke on turkmenistanilainen hevosrotu, joka tunnetaan nopeudestaan ja älykkyydestään. Rodun kiiltävän karvapeitteen ansiosta rodun lempinimi on ”Kultaiset hevoset.” Hevoset ovat sopeutuneet vaativiin sääolosuhteisiin, ja sen arvioidaan olevan yksi vanhimmista hevosroduista maailmassa.

Mielenkiintoisen vierailun jälkeen jatkamme matkaa kohti keidaskaupunki Marya. Yöpyminen hotellissa Maryssa.

Päivän ensimmäinen kohde on kuuluisa silkkitiekaupunki Merv, joka sijaitsee pienen matkan päässä Marysta. Merv on yksi kuuluisimmista muinaisista kaupungeista Silkkitien varrella ja sen historia on pitkä ja värikäs. Mervistä tuli 1100-luvulla seldžukkien valtakunnan pääkaupunki, mutta 1221 Tšingis-kaanin poika Tolui-kaani järjesti siellä verilöylyn. Mervin kukoistus oli ohi. Merv on nykyään yksi tärkeimmistä arkeologisista alueista koko Silkkitiellä ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Näemme Aleksandrian ja Antiokian kaupunkien sekä Sultan-Kalan linnoituksen rauniot, sulttaani Sanjarin ja Mohammed ibn-Zeidin mausoleumin sekä Keski-Aasian ensimmäisen moskeijan, Beni Makhanin rauniot. Alueella on myös buddhalainen stupa, luostari sekä keskiaikainen linnoitus Keshk, ja niitä käymme katsomassa.

Jatkamme Farabiin, joka toimii Turkmenistanin ja Uzbekistanin välisenä raja-asemana. Ylitettyämme rajan ajamme yöpymispaikkaamme Uzbekistanin kuuluisassa Buharassa. Uzbekistan, kuten muutkin Keski-Aasian valtiot, on vieraanvarainen matkailumaa ja kulttuurinen sulatusuuni. Tämä on klassinen Transoksania, jossa sijaitsevat tunnetut karavaanikaupungit Buhara, Samarkand ja mahtava Taškent.

Buhara on yksi Keski-Aasian mielenkiintoisimmista ja tunnelmallisimmista silkkitiekaupungeista ja oli jo vanha, kun Aleksanteri Suuri valloitti sen 329 eKr. Vietämme päivän kaupungin suurimpia nähtävyyksiä katsellen. Kuljemme läpi muinaisen kaupungin historian kiertäessämme Buharan tunnetuimpia kohteita.

Keskustassa sijaitsee mahtava Arkin linnoitus, joka symboloi emiirien valtaa. Yli 20 metriset muurit suojelivat hallitsijoita. Kukoistuskaudella muurien sisällä eli noin 3 000 asukasta. Linnoituksen yläpuolella sijaitsee yksi vanhimmista monumenteista, kaunis Ismail Samanin mausoleumi. Kierros jatkuu ja näemme Chashma-Ayub  mausoleumin, Bolo Haouz -moskeijan, Coumbol-basaarin ja Lyab-i Khauz -aukion, jonka keskellä on iso allas ja joka on kaupungin keskus. Täällä on teehuoneita, joissa vanhat uzbekkiherrat juovat vihreää teetä, juttelevat ja pelaavat lautapelejä. Altaan päissä sijaitsevat Nodir-Divan-Beghi-madrasan rakennukset vuodelta 1623. Monet kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä – kauniit moskeijat sinisine kupoleineen, kaupunginportit ja vaikuttavat aukiot – löytyvät Poi Kalyan  kompleksista, jossa seisoo myös kaupungin korkein minareetti Arslan Khan, joka tunnetaan paremmin Kuoleman minareettina. Nimi johtuu siitä, että vielä reilut sata vuotta sitten hallitsijat surmasivat vihollisensa heittämällä heidät alas tornista. Kierroksen aikana on mahdollisuus tehdä ostoksia. Kaupungissa on iso joukko toimivia verstaita ja pikku kojuja, joissa valmistetaan paikallisia laadukkaita käsitöitä, ihan kuten on tehty jo satojen vuosien ajan. Täältä löydät hienot käsinkudotut tekstiilit, joista Keski-Aasia on tunnettu: suzanit, silkit, ikatit. On puutöitä, tyynyjä, mattoja ja keramiikkaa. Värit ovat upeita ja laatu korkea.

Päätämme kierroksen Mir-i Arab -madrasaan, joka on koristeltu sinisin kalligrafialaatoin, jotka ovat tyypillisiä uzbekistanilaisille rakennuksille. Illalla menemme katsomaan kansanperinnenäytöstä Nodir Devon Begi -madrasaan, mikä on täydellinen päätös tapahtumarikkaalle päivällä kauniissa Buharassa. 

Aamiaisen jälkeen vierailemme Gijduvanissa, jossa on tuotettu jo sukupolvien ajan Uzbekistanin hienointa keramiikkaa. Käymme museossa, ja voit myös ostaa kaunista keramiikkaa paikallisista liikkeistä.

Puolenpäivän aikoihin palaamme Buharaan, jossa nousemme junaan ja otamme suunnan kohti Samarkandia. Se tunnetaan myös nimillä Sielun puutarha, Islamin jalokivi ja Maailman peili. Samarkand on Keski-Aasian tarunhohtoisin kaupunki, jolla on tuhansia vuosia pitkä historia Silkkitien keskuksena sekä kulttuurikaupunkina. 

Express-juna on ensimmäinen laatuaan koko keski-Aasiassa ja juna taittaa 344 km:n matkan Samarkandiin noin 1,5 tunnissa. Kaikki vaunut ovat savuttomia ja istuimet ovat mukavat. Junassa on ravintolavaunu, josta voi ostaa virvokkeita ja pientä syötävää.

Samarkandissa on paljon nähtävää. Yhtä värikästä menneisyyttä on vain harvalla muulla kaupungilla. Kaupungista löytyy muutamia Keski-Aasian ainutlaatuisimpia kulttuuriaarteita. Tunnetuin nähtävyys on Registan-aukio, joka sijaitsee Samarkandin sydämessä. Sitä pidetään yhtenä maailman kauneimmista aukioista. Aukiota reunustavat kolmella sivulla täydellisessä arkkitehtonisessa harmoniassa rakennukset, minareetit ja madrasat. Ulugh Beg -madrasa, Tillya-Kari-madrasa ja Shir Dor -madrasa ovat kaikki arkkitehtonisia mestariteoksia, joita Unesco suojelee.

Tšingis-kaanin joukot tuhosivat kaupungin pahoin 1220, mutta vuonna 1369 Samarkand nousi uuteen kukoistukseen, sillä Timur Lenk teki siitä pääkaupungin. Registan-aukiolta siirrymme katsomaan Bibi-Khanym-moskeijaa sekä Shah-i-Zinda-nekropolia (hautausmaa, joka muistuttaa kooltaan pientä kylää), jotka kuuluvat Samarkandin kauniiden ja tunnelmallisten nähtävyyksien joukkoon. Upea sisäänkäynti värikkäine laattoineen ja kapea, reilut 200 m pitkä katu, jota mausoleumit reunustavat molemmin puolin, ovat ainutkertaisia. Gur-e Amir eli Emiirin hautakammio on jälleen yksi Samarkandin kauniista rakennuksista. Timur Lenk rakennutti 1404 Gur-e Amirin upean kupolin ja hautamuistomerkin kuolleen lapsenlapsensa Muhammad Sultanin kunniaksi. Kun Timur Lenk 1405 kuoli, myös hänet haudattiin Gur-e Amiriin. Kauniisti koristeltuun kupoliin on kirjoitettu runollisesti: ”Mikäli taivas katoaisi, kupoli korvaisi sen”. Käymme myös Ulugh Begin observatoriossa vuodelta 1429. Observatorio oli 1400-luvulla maailman edistyksellisin, ja siellä tehdyt havainnot pätevät yhä.

Samarkand on läpi aikojen ollut merkittävä karavaanikaupunki, jossa on käyty kauppaa silkillä ja savitavaralla. Aina Japanista saakka on löydetty samarkandilaisia metallikulhoja ja lasiastioita. Vanhassa kaupan keskuksessa on nykyäänkin monia basaareja ja työpajoja, joissa myydään ja valmistetaan mattoja, tekstiilejä, keramiikkaa ja monia muita käsitöitä – joista joku ehkä löytää tiensä sinunkin matkalaukkuusi.

Aamiaisen jälkeen ajamme Uzbekistanin ja Tadžikistanin väliselle rajalle. Tervetuloa Tadžikistaniin! Tämä kaunis maa ja sen ystävälliset asukkaat eroaa merkittävästi muista Keski-Aasian maista sekä kulttuuriltaan että kielellisesti. Täällä puhutaan tadžikkia, joka on yksi persian (farsin) murteista. Naapurimaissa puhutaan turkkilaisia kieliä.

Ihan kuten Kirgisian, myös Tadžikistanin pinta-alasta (143 000 km2) valtaosa on vuoristoa. Etelässä rajanaapurina on Afganistan, lännessä Uzbekistan, pohjoisessa Kirgisia ja idässä Kiina. Rajamuodollisuuksien jälkeen suuntaamme tarunomaiseen Panjakertiin. Kaupunki on tunnettu monista nähtävyyksistä muinaisista ajoista sekä upeasta virkistysalueesta Zaravshan-joen rannalla. Panjakent on yksi Keski-Aasian vanhimmista kaupungeista ja kaupungin nimi voidaan kääntää "viideksi kyläksi". Näemme muun muassa vanhan Panjakertin kaivauksen - 5. vuosisadan "Pompeijin", Rudaki-museon ja vanhankaupungin.

Myöhään iltapäivällä saavumme pääkaupunki Khudsjandiin, jonka nimi kirjoitetaan toisinaan myös Khodjent tai Khodzhent. Vuonna 1866 alueesta tuli yhdessä muiden Keski-Aasian osien kanssa osa Venäjän keisarikuntaa. Vuonna 1929 se sai nimen Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta, ja Neuvostoliittoon alue kuului virallisesti vuodesta 1925 lähtien. 1924–1929 Tadžikistanin alue kuului Uzbekistanin sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Khujand sai nimen Leninabad 10.1.1936. Khujand on maan toiseksi suurin kaupunki ja pohjoisimman provinssin Sugdin pääkaupunki ja yksi Keski-Aasian vanhimpia kaupunkeja. Sen historia ulottuu noin 2 500 vuoden päähän. Kaupunki sijaitsee Syrdarjajoen rannalla Ferganan laakson suulla. Se oli yksi merkittävistä silkkitiekaupungeista.

Hyvän hotelliaamiaisen jälkeen aloitamme tutustumisen Tadžikistanin pääkaupunkiin. Käymme mm. Timur Malikin linnoituksessa. Timur Malik oli valtiomies Kovaresmian valtakunnassa ja toimi Khujandin kuvernöörinä Transoksanian alueella. Hänet tunnetaan rohkeista, mutta lopulta epäonnistuneista yrityksistä puolustaa Khujandia mongolien hyökkäyksiä vastaan vuosina 1219–1220. Timur Malik on yksi Tadžikistanin kansallissankareista. Käymme alueen historiallisessa museossa, jossa on laaja kokoelma Sugdin alueeseen liittyviä esineitä.

Seuraava kohteemme on Šeikki Muslihiddinin muistomerkki, joka sijaitsee kaupungin historiallisessa osassa. Šeikki Muslihiddinin oli Khujandin hallitsija ja runoilija, joka eli 1100-luvulla. Legendan mukaan Šeikki oli ihmeiden tekijä. Ensin hänet haudattiin Undzhiin (Khujandin esikaupunkiin), mutta hänen seuraajansa siirsivät hänen maalliset jäänteensä kaupunkiin ja rakensivat paikalle mausoleumin 1100-luvulla. Aluksi mausoleumi koostui vain pienestä hautakammiosta, joka oli rakennettu terrakottalla koristellusta tiilistä. Mongolien hyökkäyksen aikana hautakammio tuhottiin, mutta rakennettiin uudelleen 1500-luvulla. Nykyään Šeikki Muslihiddinin muistomerkki on kokonainen rakennuskompleksi, johon kuuluu moskeija, minareetti sekä vanhoja hautapaikkoja, joista Šeikki Muslihiddinin mausoleumi on tärkein. Mausoleumi sijaitsee kaupungin keskusaukiolla Panjshanbe-basaarin vieressä. Kyseinen basaari on yksi suurimpia katettuja toreja koko Keski-Aasiassa. Täällä on mahtava tilaisuus katsella tadžikkeja pukeutuneina perinteisiin ja värikkäisiin asuihin: miehiä tikatuissa tunikoissa (rumoleissa), nahkasaappaissa ja toki- tai kallapush-hatuissa. Tytöt ja naiset ovat pukeutuneet värikkäisiin pitkähelmaisiin vaatteisiin ja koristautuneet hopeisin kaula- ja korvakoruin ja sormuksin.

Aloitamme vaikuttavasta Arbobin kulttuuripalatsista, joka rakennutti 1950-luvulla Urukhojaev, maan suurten maatalouskollektiivien johtaja. Rakennus on painettu viiden dirhamin seteliin ja symboloi neuvostomenneisyyttä. Kuulemme lisää tästä kiinnostavasta vaiheesta maan historiassa, minkä jälkeen suuntaamme lähellä sijaitsevalle Kayrakkumin tekojärvelle, jota kutsutaan ”Tadžikistanin mereksi”. Kayrakkumin tekojärvi syntyi 1950-luvulla neuvostoinsinöörien avustuksella ja oli pitkään maan tärkein energiantuottaja. Nykyään alue on kaupunkilaisten suosittu virkistysalue, ja täällä on useita parantoloita, ravintoloita ja huvipuistoja.

Ylitämme jälleen Tadžikistanin ja Uzbekistanin rajan ja olemme pian takaisin hotellissamme Taškentissa.

Syömme varhaisen aamiaisen ja kirjoittaudumme ulos hotellista. Suuntaamme lyhyelle kaupunkikierrokselle, jonka aikana ohitamme mm. vaikuttavan Itsenäisyyden aukion. Aukion nimi oli vuoteen 1991 Lenin Square. Nykyään täällä juhlitaan kaikkia suuria kansallisia juhlapäiviä, kuten itsenäisyyspäivää (1.9.). Kahdentoista hehtaarin kokoista aukiota ympäröivät useat julkiset hallintorakennukset, joista yksi on maan parlamenttitalo.

Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen matka jatkuu kohti Kazakstania ja rajanylityspaikkaa Zhibek Zholya, joka on vain 30 km:n päässä Taškentista pohjoiseen. Otamme suunnan kohti Kazakstanin kolmanneksi suurinta kaupunkia, Shymkentia, joka oli tärkeä solmukohta Silkkitien varrella. Nykyään kaupunki tunnetaan parhaiten kumisin, hapatetun hevosenmaidon, tuotannosta. Kumis on hyvin suosittua paikallisten keskuudessa. Maistamme tätä hieman alkoholia sisältävää juomaa ja teemme lyhyen kävelykierroksen kaupungin suurimassa puistossa, Central Parkissa eli Keskuspuistossa.

Lounaan jälkeen jatkamme matkaa Taraziin. Matkan varrella pysähdymme kauniilla Aisha Bibi -mausoleumilla pienessä kylässä 20 km Tarazista länteen. Aisha Bibi oli kansantarun mukaan kuuluisan suufirunoilija Khakim Atan (1000–1100) veljentytär, joka menetti henkensä käärmeen purtua häntä, kun hän oli matkalla Taraziin mennäkseen naimisiin paikallisen emiirin kanssa. Aisha Bibi vetää puoleensa monia vastanaineita, jotka tulevat tänne saamaan siunauksen liitolleen.

Taraz on yksi Keski-Aasian vanhimmista kaupungeista ja juhli tämän vuosisadan alussa 2000-vuotista olemassaoloaan. Yksi suurimmista kiinalaisen Tang-dynastian ja arabialaisen Abbasidien kalifaatin välisistä taisteluista käytiin 700-luvulla Tarazissa. Kiinalaiset hävisivät, ja Tang-dynastian pyrkimykset laajentua alueelle loppuivat siihen. Vanhasta kaupungista ei ole enää paljonkaan jäljellä lukuun ottamatta muutamia mausoleumeja, joten jatkamme matkaa 30 km länteen Biškekin suuntaan. Kuuden kilometrin päässä pienestä Aksholakin kylästä sijaitsee Akyrtas, jota kutsutaan myös Kazakstanin Stonehengeksi. Lukuisat muotoillut kivipaadet viittaavat siihen, että täällä on sijainnut vaikuttava palatsi, mutta koska kivi ei ollut alueella suosittu rakennusmateriaali, paikalta löytyneille kivipaasille on annettu monia vaihtoehtoisia selityksiä.

Seuraavaksi suuntaamme Kirgisian rajalle ja saavumme iltapäivän kuluessa Kirgisian pääkaupunkiin Biškekiin. Biškekissä asuu reilu miljoona asukasta ja se on Kirgisian merkittävin ja suurin kaupunki. Biškek on keskiaasialaisittain nuori kaupunki – perustettu 1825 – jonka rakennukset edustavat pääasiassa neuvostotyyliä. Kaunis Ala-Too-vuoristo, jonka huiput ulottuvat yli 5 000 metriin, saa alkunsa mahtavasta Tienšan-vuoristosta. Ensivaikutelmaa leimaavat kookkaat hallintorakennukset ja kauniit puistot isänmaallisine patsaineen. Kaupungissa on toki myös monia pieniä viehättäviä venäläistyylisiä taloja. Pysäköimme bussin keskustaan ja lähdemme kävelylle kaupungin keskustaan. 

Illallisen jälkeen loppuilta on omaa aikaa.

Vietämme koko päivän Biškekissä ja sen lähistöllä. Päivä on varattu omille seikkailuille. Jos haluat tehdä ostoksia, kannattaa käydä Biškekin basaareissa. Hinnat ovat ystävällisiä kukkarolle. Basaareissa myydään perinteisiä käsitöitä, kiinalaisia kopioita, villatuotteita, kalpak-hattuja, korealaisia lapasia, silkkihuiveja ja paljon muuta. Basaareissa kyse ei ole pelkästään tavaroiden ostamisesta, vaan vähintäänkin yhtä paljon ruoasta. Kävijät voivat katsella, kuinka perinteisiä ruoka-annoksia valmistetaan, ja syödä lounaaksi jotakin vähän erikoisempaa. 

Halukkaille järjestämme päiväretken luonnonkauniiseen Ala Archan kansallispuistoon, joka sijaitsee 25 km Biškekistä etelään. Pääset oikomaan jalkojasi ja kokemaan Kirgisian kauniit vuoret. Aamiaisen jälkeen kiinnostuneet kuljetetaan kansallispuistoon, jonne matka keskustasta kestää noin tunnin. Puistossa teemme kunnon kävelykierroksen mäkisessä maastossa. Kävely kestää noin viisi tuntia. Energisimmät voivat nousta lumirajalle ja Adygenen jäätikölle 3 300 metrin korkeuteen ja vähemmän energiset voivat nauttia näkymistä vesiputoukselta tai vain käveleskellä maisemia katsellen. Laaksosta, jossa kasvaa mäntyjä ja muita havupuita, ympäröivät vuoret kohoavat jyrkkinä ylös. Reitillä, joka kulkee noin 1 400 metrin korkeudessa sijaitsevalta parkkipaikalta ylös vuorelle, maisema vaihtuu asteittain metsästä vuoristokasvillisuutta kasvavaksi laajaksi aukeaksi ja karuksi aroksi. 

Iltapäivän päätteeksi palaamme bussilla Biškekiin. Illalla syömme illallisen yhdessä kaupungin parhaista ravintoloista. 

Aamiaisen jälkeen ajamme meille vuokratulla yksityisbussilla Biškekistä Kazakstaniin ja maan entiseen pääkaupunkiin Almatyyn, joka sijaitsee Kazakstanin kaakkoisosassa, noin 200 km:n päässä Kirgisian rajasta.

Almaty (entinen Alma-Ata), on Kazakstanin suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on yli 1,2 miljoonaa. Nimi Almaty voidaan kääntää ”omenien isäksi”, ja alueen ilmasto onkin suotuisa omenien viljelylle. Vuonna 1929 Almatysta tuli pääkaupunki, mutta 1997 pääkaupunki siirrettiin Astanaan (nyk. Nursultan). Siirrolle on useita selityksiä. Jotkut väittävät, että syyt olivat geopoliittisia, toiset sanovat, että Almatyn sijainti maan kaakkoiskulmassa oli epäkäytännöllinen.

Panfilovin puisto ja sen tunnettu puukirkko sijaitsevat keskellä Almatya. Sieltä aloitamme päivän kaupunkikierroksen. Puistossa sijaitsee myös isokokoinen muistomerkki, ”Panfilovin 28 vartiomiestä”. Se kunnioittaa venäläistä komentaja Panfilovia ja tämän keskiaasialaisia joukkoja, jotka pysäyttivät saksalaisten hyökkäyksen Moskovaan toisessa maailmansodassa.

Almatyssa on hienoja vanhoja rakennuksia ja leveitä bulevardeja, joita vehreät puut reunustavat. Almatyn asukkaat rakastavat kaupunkiaan varauksetta. Tienšan-vuoristo – nimi merkitsee ”taivaallista vuorta” – luo upeat puitteet kaupungille. Almatyssa sijaitsee kuuluisa Medeun jäärata, joka on toiminut monien isojen urheilutapahtumien näyttämönä. Se oli pitkään maailman korkeimmalla (1691 m) sijaitseva jäärata, jolla tehtiin – kiitos ohuen ilman – neuvostoaikoina useampia maailmanennätyksiä kuin missään muualla.

Iltapäivällä nousemme Kok Tobe -vuorelle. Köysirata vie meidät mukavasti 1 100 m korkealle Kok Tobelle, samalla voimme nauttia mahtavista näkymistä yli kauniin kaupungin. Täydellinen päätös seikkailullemme Keski-Aasiassa!

Keskiyöllä ajamme lentokentälle, josta lennämme kotiin Suomeen.