Jos toivot lomaltasi vaellusta henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa, kiehtovan Silkkitien historiaa ja vierailuja perinteisten paimentolaisten luona, Kirgisia on oiva valinta. Täällä ei ole suuria turistijoukkoja. Sen sijaan saat kokea aitoa vieraanvaraisuutta paikallisilta, jotka esittelevät mieluusti omaa kaunista maataan.
Kaikki tiet johtavat Roomaan ja kaikki vuorijonot Kirgisiaan. Monet niistä jatkuvat Kirgisiasta naapurimaihin Kiinaan ja Tadžikistaniin. Kaksi suurinta vuorijonoa ovat Tienšan- ja Altaivuoret, joista erkanee pienempiä vuorijonoja. Kaikkien Kirgisian vuorten keskikorkeus kohoaa 2 750 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maata kutsutaankin ansaitusti ”Aasian Sveitsiksi". Lumen peittämät huiput, jäätiköt ja asumattomat, leveät ylängöt ovat Kirgisiassa tuttu näky. Silloin tällöin niiden välissä kimmeltää syvänsinisiä vuoristojärviä, kuten esimerkiksi vuoristojärvi Issyk Kul, jonka pinta-ala on 6000 km².
Kirgiisien esi-isät ovat Mongoliasta lähtöisin olevia paimentolaisia ja Tienšan-vuoriston alkuperäistä väestöä. Legendan mukaan nykyinen kirgiisien väestö polveutuu 40 alkuperäisestä heimosta. Siihen viittaa myös maan lippu, jossa on aurinko ja 40 auringonsädettä.
Kirgisian vuoristoinen maasto on pitänyt useimmat valloittajat ja muut häiriötekijät loitolla. Kirgisian historialle suurin merkitys on ollut silkkitiellä. Se kulki haarautuvana tieverkostona Kiinasta, Kirgisian kautta Lähi-idän maihin ja Eurooppaan. Vaikka Silkkitien varrella olleet kirgiisialaiset kaupungit eivät vaurastuneet samalla tavalla kuin Silkkitien monet muut kaupungit, maa sai kuitenkin paljon uusia vaikutteita. Vieraat kansat, kielet ja uskonnot tulivat Silkkitien kamelikaravaanien mukana Kirgisian vuoristoon. Kun merireitti Intiaan löydettiin, Silkkitie menetti merkityksensä. Luonnonvaraiset vuoret ovat pysyneet samanlaisina ja Silkkitien vuoristoteitä käytetään edelleen. Nykyään liikkumiseen käytetään kuitenkin autoja kamelien sijaan.
Vasta muutama vuosisata sitten kirgiisit alkoivat tuntea itsensä yhtenäiseksi kansaksi. Näin tapahtui, kun islamilainen Kokandin kaanikunta alkoi levittäytyä silkkitiellä sijaitsevasta Ošin kaupungista suureen osaan maata. Vuonna 1876 Venäjä valtasi nykyisen Kirgisian alueet, mikä johti kirgiisien kansallistunteen vahvistumiseen ja kaiken venäläisen kiivaaseen vastustamiseen. Tunne voimistui, kun venäläiset alkoivat viljellä paimentolaisten laidunalueita. Neuvostoliiton ja myöhemmin Kirgisian sosialistisen neuvostotasavallan perustaminen nähtiin aluksi vapautuksena Venäjän kahleista, mutta Kirgisian näennäisestä autonomiasta huolimatta Venäjän valta-asema kasvoi yhä enemmän Neuvostoliiton aikana. Vähitellen kirgiisit ajettiin maaseudulle, kun taas Kirgisian kaupungit täyttyivät lähes yksinomaan venäläisistä, ja venäläiset pitivät etnisiä kirgiisejä muukalaisina omassa tasavallassaan. Kansalaisliike alkoi kuitenkin kasvaa, ja vuonna 1990 maahan valittiin ensimmäinen presidentti, Askar Akajev. Akajevin hallitus syrjäytti kommunistit vallasta, ja vuosi sen jälkeen julistettiin Kirgisian itsenäisyys.Tämä merkitsi luonnollisesti vapauden palautumista, mutta valitettavasti myös maan talouskasvun ja tavallisen kirgiisin elintason merkittävää heikentymistä.
Akajev sai hallituskautensa alussa kansainvälistä tunnustusta demokraattisten näkemystensä ja poliittisen liberalisaation kannatuksensa vuoksi. Lupaavan alun jälkeen Akajev kuitenkin yhdistettiin korruptioon ja autoritaariseen johtamistyyliin. Kirgisian kansa protestoi siksi usein sekä Akajevin että hänen seuraajansa, Bakijevin, aikana. Bakijev nousi valtaan niin kutsutun Tulppaanivallankumouksen jälkeen vuonna 2005, mutta hänkin joutui eroamaan vuonna 2010.
Jos pitää seikkailuista, Kirgisiassa voi elää kuin nomadit, joita elää täällä edelleen paljon. Kirgisialaisilla ylängöillä on mahdollisuus yöpyä jurtissa (suuret ja pyöreät, paksusta huovasta valmistetut teltat, joita paimentolaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan siirrettävinä koteinaan), juoda hapatettua tammanmaitoa, ihailla avaria maisemia ja saada käsitys elämäntavasta, joka on kaukana omastamme. Kesäisin monet paimentolaiset oleskelevat Song-Kul -järven ympärillä. Se sijaitsee kauniilla paikalla noin 3 000 metrin korkeudessa, ja sen kasvisto ja eläimistö on ainutlaatuinen. Hyvällä onnella voi nähdä susia ja harvinaisia tiibetinhanhia. Luontoelämyksiä kannattaa ehdottomasti sisällyttää lomaan Kirgisiassa, sillä täällä mahdollisuuksista ei ole pulaa. Lumen peittämien vuorenrinteiden ympäröimä Issyk Kul -järvi ja uiminen sen kirkkaansinisessä vedessä ovat unohtumaton elämys. Mielenkiintoinen on myös Ala Alchran kansallispuisto, joka sijaitsee Biškekistä etelään. Täällä voi vaeltaa kauniissa laaksossa jäätiköiden, vesiputousten ja mäntymetsien peittämien jyrkkien vuorenrinteiden välissä.
Jos kaikkien luontoelämysten jälkeen kaipaa kaupunkinähtävyyksiä, löytää niitä myös Kirgisiasta. Biškekissä, maan pääkaupungissa, ei ole ehkä kuuluisia muistomerkkejä, mutta sitäkin ilmeisempi venäläinen tunnelma. Täällä voi kävellä yhdessä monista puistoista, tehdä ostoksia basaareissa ja tavarataloissa tai vierailla museoissa, joissa esitellään mm. Kirgisian historiaa sekä paikallista käsityötaidetta. Maan kommunistisesta menneisyydestä muistuttavat sekä Leninin että neuvostokenraali Michail Frunzen patsaat. Biškekin kaupunki kantoi Frunzen nimeä vuoteen 1991 asti. Toinen paikka kaupunkielämästä nautiskeluun on Karakol (aikaisemmin Prževalsk) Tienšan vuorten kupeessa. Kaupunki näyttää pikemminkin ylisuurelta venäläiseltä maalaiskylältä, jossa on kodikkaan rauhallinen tunnelma. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu kiinalainen moskeija, joka on rakennettu puusta ilman nauloja, sekä kaunis ortodoksinen kirkko vihreine torneineen. Kirgisian toiseksi suurin kaupunki Oš on samalla yksi maan vanhimmista. Täällä ei ole vanhoja jäänteitä Silkkitien loistokaudelta, kuten monissa muissa Keski-Aasian karavaanikaupungeissa. Sen sijaan voi mennä löytöretkelle maan parhaaseen basaariin, Jayma-basaariin. Sieltä voi napata mukaansa tuoreiden hedelmien lisäksi epätavanomaisia matkamuistoja.