Marokko
Matkat kohteeseen Marokko
Vain 15 kilometrin mittainen kaistale merta erottaa Marokon Euroopasta, mutta maa on aivan omanlaisensa. Marokon jännittävään maailmaan kuuluuvat värikkäät basaarit, espanjalais-maurilainen arkkitehtuuri ja dramaattiset vuoret. Lähde mukaamme Marokkoon, jossa on koettavaa kaikille aisteille!
Väkiluku
38 milj.
Pääkaupunki
Rabat
Kieli
arabia ja berberikielet
Marokko
Marokon maantiede ja ilmasto
Marokon kuningaskunta sijaitsee Luoteis-Afrikassa, Atlantin ja Välimeren rannikolla. Maa on vuodesta 1976 asti vaatinut, että Länsi-Saharan alue liitettäisiin osaksi Marokkoa. Marokko on ollut espanjalainen siirtokunta ja siksi Espanjalla on Marokossa, Välimeren rannalla, vielä kaksi erillisaluetta: Ceuta ja Melilla. Alueet tuottavat paljon päänvaivaa Marokolle, sillä monet Afrikan asukkaat näkevät alueet porttina Eurooppaan ja he oleskelevat siksi toiveikkaina rajan läheisyydessä.
Korkeat Atlasvuoret on lähes koko maan halki kulkeva vuoriryhmä ja se hallitsee Marokon maisemaa. Vuorten rinteillä ja huipuilla on pieniä vuoristokyliä sekä lampaiden ja vuohien laidunmaita. Vuoristoisessa Marokossa maa on tasaista lähinnä vain Välimeren rannikolla ja maan eteläosissa, Saharan aavikon laidalla. Etelässä vallitsee kuumuus ja kuivuus, kun taas vuoristoisemmilla alueilla sataa runsaasti vettä ja jopa lunta. Matkustajan näkökulmasta miellyttävin ilmasto on rannikolla, jossa kesät ovat lämpimiä ja talvet lauhoja ja lyhyitä. Tammikuussa keskilämpötila on noin 10–15 astetta.
Marokon historia
Foinikialaiset, karthagolaiset ja roomalaiset ovat vuorollaan hallinneet Marokon osia, mutta mikään näistä antiikin valloista ei koskaan onnistunut viemään lopullista valtaa Marokon sitkeiltä berbereiltä. Valloituksessa onnistuivat ainoastaan arabit, jotka ovat vahvasti vaikuttaneet nykyajan Marokkoon. Arabit saapuivat maahan 600-luvun lopussa ja toivat mukanaan islaminuskon, joka loi hedelmällisen maaperän kulttuurin kukoistukselle. Useat dynastiat, kuten almoravidit ja almohadit, hallitsivat maata vuorollaan ja rakennuttivat mahtipontisia rakennuksia. Almoravidit oleskelivat lähinnä Marrakechissa, kun taas hyvin uskonnolliset almohadit levittäytyivät koko Pohjois-Afrikkaan.
Ranska ja Espanja alkoivat kiinnostua Pohjois-Afrikan maista 1800-luvulla, ja vuonna 1912 Marokko jaettiin ranskalaiseen ja espanjalaiseen osaan. Marokosta tuli itsenäinen valtio vasta 1956, jolloin sulttaani Muhammed V:stä tuli Marokon ensimmäinen kuningas. Ranskalaiset olivat karkottaneet hänet Korsikan saarelle ja Madagaskarille itsenäisyystaisteluiden vuoksi, mutta Ranskan vetäydyttyä maasta hän pääsi palaamaan takaisin. Vuodet itsenäistymisen jälkeen olivat poliittisten levottomuuksien täyttämät. Puolueiden mukaan kuningas puuttui liiaksi politiikkaan ja erimielisyydet aiheuttivat kitkaa puolueiden ja kuninkaan välille. Marokko on valloitettu historiassa useita kertoja, mutta vuonna 1976 maa asettui itse valloittajan rooliin. Se alkoi vaatia Länsi-Saharan aluetta itselleen, mutta vapautusliike Polisario on toistaiseksi estänyt yritykset ja yrittänyt häätää marokkolaiset pois alueelta. Länsi-Saharan tilanne on kuitenkin edelleen kiistanalainen. Sen vuoksi suhteet rajanaapureihin ovat kiristyneet ja saattaa olla, että juuri jännittyneen tilanteen takia Marokko on kauan haikaillut EU-jäsenyyden perään. Marokkoon sovelletaan tällä hetkellä Euroopan naapuruuspolitiikkaa.
1990-luvulla elettiin poliittisten muutosten aikaa: naisten asema parani hieman ja puolueet saivat enemmän päätäntävaltaa. Joulukuussa 2010 alkanut, useisiin arabimaihin levinnyt poliittinen vastareaktio Arabikevät vauhditti muutosten toteutumista. Arabikevään tapahtumat ylsivät Marokkoon helmikuussa 2011, jolloin useissa kaupungeissa järjestettiin mielenosoituksia ja kansa vaati kuningasta rajoittamaan valtaansa. Marokko oli ensimmäinen maa, jossa mielenosoitukset johtivat demokraattiseen kansanäänestykseen. Kansa äänesti 1.7.2011 ja maa sai uuden perustuslain, jonka mukaan kuningas Muhammed VI, ainakin paperilla, luovuttaa osan päätäntävallasta uudelle pääministerille Abdelilah Benkiranelle.
Marokon väestö
Suurin osa marokkolaisista on berbereitä. Nimitys on peruja roomalaisten hallinnon ajalta ja sana berberi tarkoitti alun perin barbaaria. Nykypäivänä berbereiksi kutsutaan Atlasvuorilla asuneiden eri ryhmittymien jälkeläisiä. Monet berberit puhuvat edelleen perinteisiä berberikieliä, vaikka arabia on Marokon virallinen kieli. Maahan tulleet muslimit toivat arabian kielen lisäksi myös islamin uskonnon mukanaan ja nykyisin lähes kaikki marokkolaiset ovat sunnimuslimeja. Myös kuningashuone on vahvasti uskonnollinen. Uskonto ja islamin perinteet ovat paikallisille tärkeä osa arkea. Uskonnon tärkeys korostui entisestään, kun maa taisteli itsenäisyytensä puolesta Ranskaa vastaan.
