Svengaava Etelä

Lennämme Atlantaan, Georgian osavaltion pääkaupunkiin. Täällä pääsemme aistimaan etelävaltioiden tunnelmaa Martin Luther Kingin synnyinkaupungissa ja Tuulen viemää -romaanin maisemissa.

Atlantassa – mukaan lukien valtavat esikaupunkialueet – asuu noin viisi miljoona ihmistä.
Kaupungin keskustassa seisoo USA:n korkeimpiin kuuluvia pilvenpiirtäjiä, mutta vanhemmissa kortteleissa on yhä hienoja, matalia puutaloja, jotka on maalattu monin eri värein. Yhdessä tälläisessä talossa asui 1920-luvulla Margaret Mitchell ja kirjoitti etelävaltioihin sijoittuvien romaanien ehdottoman kuningattaren: Tuulen viemää -teoksen. Scarlett O’Haran ja Rhett Butlerin rakkaustarinan näyttämönä toimi mm. Yhdysvaltojen sisällissodan aikainen ja sen jälkeinen Atlanta. Kun kirja julkaistiin vuonna 1936, siitä tuli valtava menestys. Romaanista tehtiin elokuva 1939 ja se sai ensi-iltansa Atlantan Loew’s Grand Theatressa, jota ei valitettavasti enää ole.

Intiaanit kutsuivat aluetta, jolla Atlanta sijaitsee ”Seisovaksi persikkapuuksi”. Georgiassa viljellään yhä valtavasti persikoita ja sitä kutsutaan nimellä ”Peach State”. Intiaanit pakkosiirrettiin, kun Western and Atlantic Railroad -rautatie rakennettiin helpottamaan kaupankäyntiä Keskilännessä. Pääteaseman ympärille alkoi kehittyä kaupunki 1837. Sitä alettiin kutsua Atlantaksi rautatien mukaan, ja loppu on historiaa, kuten amerikkalaiset sanovat.

Tänään käymme katsomassa Auburnin korttelia, jossa kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King Jr. syntyi. Näemme talon, jossa hän asui, sekä kirkon, jossa hän saarnasi. Ne kaikki sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan alueella, josta on tehty eräänlainen kansallispuisto, ja jonne on perustettu myös tohtori Kingin muistoa ja mustien kansalaisoikeuksia kunnioittava museo. Ajamme Centennial Olympic Parkiin, joka perustettiin vuoden 1996 olympialaisten yhteydessä. Voit tutustua omatoimisesti hienoon puistoon, jota ympäröivät esim. kongressikeskus, Georgia Aquarium, Coca Cola-museo ja CNN Centre.
Reittimme kulkee Jonesboroon, jossa käymme kaupungin vanhalla rautatieasemalla. Jonesborossa on sympaattinen museo, jossa on esillä kaikkea mahdollista Tuulen viemään liittyvää: erikielisiä romaanikäännöksiä, kopioita näyttelijöiden asuista, Margaret Mitchellin posliiniesineitä ja yksityisiä Tuulen viemää-matkamuistokokoelmia. Jonesboron taistelussa Amerikan sisällissodassa kuoli etelävaltioiden joukoista yli 600 sotilasta. Tappio oli syy sille, että Atlanta joutui pohjoisvaltioiden käsiin.
Käymme lisäksi Stately Oaksissa, jonka kreikkalaiset pylväät edustavat sisällissotaa edeltävää rakennustyyliä, jota kutsutaan täällä nimellä ”antebellum”. Talo on kuin suoraan Margaret Mitchellin mielikuvituksesta ja sijaitsee Claytop Countyssa, jossa Mitchell vieraili ollessaan nuori.

Matkalla Birminghamiin pysähdymme Montgomeryssa, jossa teemme kaupunkikierroksen. Näemme Hank Williamsin lapsuuden kodin, joka toimii nykyään museona. Laulaja ja muusikko Hank Williamsin kynästä ovat peräisin lukemattomat hitit, kuten Your cheatin’ heart, I’m so lonesome I could cry ja Hey good lookin’. Williams kuoli 29-vuotiaana – aivan liian nuorena – vuonna 1953. Lyhyestä urastaan huolimatta häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä amerikkalaisista laulajista ja lauluntekijöistä. Williams alkoi jo pikku poikana soittaa kitaraa, ja kerrotaan, että kesäisin hän istui verannalla ja soitti. Talvisin Hank ryömi verannan alle, jossa saattoi lämmitellä lähellä tulisijaa, joka sijaitsi seinän toisella puolella. Kantrimusiikin ensimmäisen supertähden rennossa museossa näet mm. Williamsin kitaran, albumeita, esiintymisasuja, hattuja, bootseja, valokuvia sekä Baby Blue Cadillacin vuosimallia 1952. (sisäänpääsymaksu, noin 15 USD/hlö ei sis. matkan hintaan).

Montgomeryn luultavasti tunnetuimman asukkaan, Rosa Parksin kunniaksi kaupunkiin on pystytetty muistomerkki, joka kertoo yhdysvaltalaisen kansalaisoikeusliikkeen äitihahmosta ja historiallisesta linja-autoboikotista, joka kesti yli vuoden ja alkoi Montgomerystä. 

Saavumme perille hotelliimme ja Birminghamiin iltapäivällä.

Birminghamissa jatkamme ihmisoikeusteemalla, joka on tärkeä osa alueen historiaa. Birmingham oli monella tapaa Martin Luther Kingin johtaman liikkeen keskipiste. Käymme vuonna 2017 avatulla Birmingham Civil Rights National Monumentilla.

Birminghamista jatkamme matkaa pieneen Lynchburgin kaupunkiin, joka eläisi täydellisessä tuntemattomuudessa ilman yhtä yritystä: Jack Daniel’s -viskiä tuottavaa tislaamoa. On hieman absurdia, että tislaamo sijaitsee täysin ns. ”kuivassa” piirikunnassa, joten emme pääse maistamaan kultaista nestettä, mutta kierroksella tässä legendaarisessa tislaamossa saamme nauttia edes tuoksusta.

Päätepysäkkimme tänään on Nashville Tennesseen osavaltiossa. Saavumme kantrin kotiin ja majoitumme hotelliimme.

Missään muualla maailmassa et voi uppoutua niin syvälle kantrimusiikkiin, sen historiaan ja suuriin persoonallisuuksiin kuin Nashvillessa. Kaikki sai alkunsa 1920-luvulla radion Barn Dance musiikkiohjelmasta. "Latotansseista" siirryttiin tahti tahdilta valtavaan, superammattilaisten hallitsemaan musiikkiteollisuuden haaraan. Teemme kaupunkikierroksen ja kuljemme mm. pitkin Music Row’ta, jonka varrella on kuuluisia äänitysstudioita.

Käymme myös mahatavssa Country Music Hall of Famessa, jossa voit ihailla countrymusiikin ”pyhäinjäännöksiä”, kuten Johnny Cashin kitaraa ja Patsy Clinen cocktailmekkoa, ja paljon paljon muuta.

Loppupäivä on omaa aikaa nauttia vaikkapa Honky Tonk Highwayn musiikkitarjonnasta kaupungin keskustassa.

Varhaisen aamiaisen jälkeen ajamme Memphisiin ( noin3–4 tunnin ajomatka) tervehtimään toista musiikkielämän ikonia: Elvis Presleytä. Teemme Memphisissä kaupunkikierroksen. Musiikki – blues, soul ja rythm´n and blues, joita myös Elvis tulkitsi – on epäilemättä Memphisin suurin tavaramerkki. Näemme mm. Elviksen levy-yhtiön legendaarisen äänitysstudion, Sun Studion. Yhtiön siipien suojissa on toiminut monia muitakin tunnettuja muusikoita: B.B. King, Ike Turner, Johnny Cash ja Roy Orbison, vain muutamia nimetäksemme.
Näemme lisäksi Lorraine Motelin – tosin vain ulkopuolelta. Motellin ja huoneen numero 306 parvekkeelle Martin Luther King murhattiin läheisestä rakennuksesta ampumalla. Tänä päivänä entisessä motellissa toimii kansalaisoikeusliikeestä kertova museo.

Ajamme hotellillemme ja loppuilta on omaa aikaa. Memphis on ihan oikeutetusti kuuluisa musiikkihistoriastaan, mutta on sillä toinenkin vetonaula: spareribs. Ellet ole kasvissyöjä tai et muista syistä syö sianlihaa, pitkään kypsytetty possu houkuttelee varmasti. Beale Streetillä olet bluesin ja rock´n rollin syntysijoilla, jossa elävän musiikin paikkoja ja ravintoloita on riittämiin.

Vierailemme Elviksen Gracelandissä, josta tuli ”Kuninkaan” kuoleman jälkeen sekoitus museota ja mausoleumia. Elvis on haudattu pienen suihkulähteen luo ja uima-altaan viereen. Elvis osti talon jo 22-vuotiaana vuonna 1957 ja asui talossa kuolemaansa asti (16.8.1977). Sisustus talossa edustaa 70-luvun valloittavan värikästä kitschiä, ja sisustus on osa vierailun elämystä. Esimerkiksi ns.viidakkohuoneessa on vihreä matto, valtava määrä kasveja ja sohvapöytä, joka on kuin suoraan sademetsästä.

Gracelandissä on esillä Elviksen lukuisat kulta- ja platinalevyt sekä lähes yhtä monta esiintymisasua (jump suit), joita hän käytti uransa loppuvaiheessa esiintyessään Las Vegasin kimaltavissa puitteissa. Gracelandissä esitellään lisäksi Elvikselle sisustettua lentokonetta, jota pääsee katsomaan lisämaksusta (ei sis. matkan hintaan).

Ilta Memphisissä on omaa aikaa. Kannattaa käydä bluesbaareissa, joissa nousevat blues- ja rock’n’roll-tähdet esiintyvät joka ilta. Matkanjohtaja auttaa mielellään ja antaa vinkkejä.

Jätämme Memphisin ja Tennesseen osavaltion ja otamme kurssin kohti Clarksdalea Mississippin osavaltiossa. Reittimme kulkee Mississippijoen suuntaisesti, muttei kuitenkaan jokea seuraillen. Parin tunnin kuluttua olemme perillä Clarksdalessa, jonka sydämessä soi blues! Käymme Delta Blues-museossa, jossa on laaja kokoelma bluesiin liittyvää esineistöä. Delta blues syntyi Mississippijoen suistossa New Orleansin ympäristössä. Käymme katsomassa myös kuuluisaa ”Devil’s crossroads” -kylttiä, josta myytti Robert Johnsonin sielun myymisestä paholaiselle syntyi. Johnson oli todellinen delta bluesin mestari, josta kuulemme lisää päivän aikana.

Jatkamme matkaa Natcheziin, jonne saavumme iltapäivän päätteeksi. Kaupunki sijaitsee Mississippin varrella ja on saanut nimensä natchez-kansalta, joka asui alueella ennen ranskalaisten saapumista. Majoitumme hotelliin, ja ilta on omaa aikaa.

Ajamme Natchezista Saint James Parishiin, jossa vierailemme Oak Alleyn entisellä sokeriruokoplantaasilla. Plantaasin alkuperäinen nimi oli Bon Séjour, mutta se sai uuden nimen talolle johtavan upean puistotien mukaan. Tien molemmin puolin seisoo 300-vuotiaita tammia ripirinnan ja niiden oksisto muodostaa lähes tunnelin. Talo, joka on peräisin 1830-luvulta, on entistetty ja näyttää lähes samalta kuin kukoistuskautenaan ennen sisällissotaa, joka ajoi monta plantaasin omistajaa konkurssiin.

Meillä on aikaa ihailla taloa ja kävellä kauniissa puutarhassa, ennen kuin on aika jatkaa matkaa kohti New Orleansia. vaikka kaupunki on kokenut kovia vuosien saatossa, iloinen juhlamieli on kuitenkin New Orleansille edelleen tyypillistä. Sen henki kaikuu myös kaupungin epävirallisessa tunnuslauseessa: laissez les bon temps rouler – let the good times roll!
Majoitumme hotelliin, ja loppupäivä on omaa aikaa. New Orleansissa voi syödä hyvin, juhlia hyvin ja kuunnella hyvää musiikkia. Jazz syntyi tässä kaupungissa ja kukoistaa yhä monissa soittopaikoissa. Kun kävelee pitkin Bourbon Streetiä, on vaikea vastustaa houkutusta astua johonkin lukuisista baareista. Mardi Grasin aikaan kulkueet kulkevat tätä kautta, ja koko katu on yhtä suurta juhlapaikkaa.

New Orleansin perustivat ranskalaiset siirtolaiset vuonna 1718 ja antoivat paikalle nimen Nouvelle Orléans. Vuonna 1763 kaupunki siirtyi espanjalaisten hallintaan, kunnes 1803 se myytiin amerikkalaisille. Eri kansallisuuksien vaikutusten sekoitus on tehnyt New Orleansista omaleimaisen. Teemme kävelykierroksen French Quarterin kaupunginosassa, joka suurelta osin säästyi Katrina-hirmumyrskyn tuholta vuonna 2006. Onneksi, sillä hienot, vanhat pastelliväriset rakennukset taidokkaine valurautaisine parvekkeineen ja köynnöksineen ovat New Orleansin viehätyksen ydintä. Kreolien kulttuurisekoitus ja etniset juuret Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Karibialla ja Afrikassa muodostavat ainutlaatuisen kulttuurisen sekoituksen. Yksi esimerkki siitä on voodoon harjoittaminen, joka on kehittynyt afrikkalaisten heimouskontojen ja katolilaisuuden sekoittuessa.

Voit lähteä mukaan lisämaksulliselle retkelle, jonka sisältönä on jazz, ruoka ja risteily Mississippijoella. Syömme mukavan jazzlounaan, jonka jälkeen nousemme perinteiseen siipiratasalukseen ja lähdemme risteilemään pitkin leveää, ruskeana virtaavaa Mississippiä. Mississippijoen alkulähde on Lake Itasca ylhäällä Minnesotassa. Joki kulkee kohti etelää läpi lähes koko USA:n, kunnes laskee Meksikonlahteen New Orleansin kohdalla. Sadepisaralta, joka putoaa Lake Itascaan, menee lähes 90 päivää, kunnes se saapuu Meksikonlahteen. Sijainti Mississippin ja Pontchartrainjärven välisellä rämealueella aiheuttaa sen, että kun monessa amerikkalaisessa kaupungissa puhutaan ”downtownista” ja ”uptownista”, New Orleansissa puhutaan ”lakesidesta” ja ”riversidesta”. New Orleans sijaitsee matalalla ja on siksi aina ollut tulvavaarassa huolimatta siitä, että kaupungin ympärille on rakennettu tulvapenkereitä.

(Retki ei sisälly matkan hintaan. Lue lisää matkaohjelman jälkeen).
Loppupäivä on varattu omille seikkailuille New Orleansissa.

Tänään jätämme New Orleansin ja ajamme sisämaahan, kohti Montgomeryä. Matkalla pysähdymme outlet-ostoskeskuksessa, jossa amerikkalaiset merkkiliikkeet myvät tuotteitaan alennetuin hinnoin. Voit tehdä edullisia löytöjä! Saavumme Montgomeryyn iltapäivällä ja menemme hotelliimme. Ilta on omaa aikaa.

Päivän ajomatka noin 500 km.

Ajamme (noin 225 km) Atlantaan lentokentälle, kotimatka alkaa.

Saapuminen Helsinkiin