Emilia Romagnan ja Marchen alueet sijaitsevat kauniilla Adrianmeren rannikolla, jolla on paljon muutakin tarjottavaa kuin pitkiä hiekkarantoja. Näemme pieniä viihtyisiä kukkulakaupunkeja ylväine linnoineen, keskiaikaisia kaupunkeja mosaiikkien koristamine bysanttilaisine kirkkoineen sekä yhden lilliputtivaltion. Matkan varrella kuulemme tarinoita Julius Caesarista ja taiteilija Raffaellosta, maistelemme paikallista viiniä Anconan ympäristössä ja Osimossa pujahdamme vielä maan allekin.
Käymme bysanttilaisessa Ravennassa, jossa kauniit mosaiikit odottavat meitä. Pistäydymme lisäksi pienessä San Marinon tasavallassa, jonka on onnistunut säilyttää itsenäisyytensä vuodesta 301 lähtien. Retki rannikolle vie meidät Cattolican ja Riminin merenrantakaupunkeihin. Riminissä käymme nuuskimassa aitoa italialaista markkinatunnelmaa. Vierailemme "Italian kauneimmassa kaupungissa" San Leossa ja San Marinon lilliputtitasavallassa keskellä Italiaa. San Marino tunnetaan Titanon kauniista rakennuksista ja upeista näkymistä Adrianmeren rannikolle.
Lisää kulttuuria janoaville järjestetään retki Urbinon renessanssikaupunkiin, jossa on upea palatsi. Ohjelmassa on lisäksi vapaapäivä, joka on omistettu omille seikkailuille tai rentoutumiselle.
Asumme koko matkan ajan samassa neljän tähden (paikallinen luokitus) hotellissa Cesenaticon kaupungissa. Syömme illallisen hotellissa kaikkina iltoina yhtä lukuun ottamatta.
Emilia Romagnan ja Marchen alueet sijaitsevat kauniilla Adrianmeren rannikolla, jolla on paljon muutakin tarjottavaa kuin pitkiä hiekkarantoja. Näemme pieniä viihtyisiä kukkulakaupunkeja ylväine linnoineen, keskiaikaisia kaupunkeja mosaiikkien koristamine bysanttilaisine kirkkoineen sekä yhden lilliputtivaltion. Matkan varrella kuulemme tarinoita Julius Caesarista ja taiteilija Raffaellosta, maistelemme paikallista viiniä Anconan ympäristössä ja Osimossa pujahdamme vielä maan allekin.
Käymme bysanttilaisessa Ravennassa, jossa kauniit mosaiikit odottavat meitä. Pistäydymme lisäksi pienessä San Marinon tasavallassa, jonka on onnistunut säilyttää itsenäisyytensä vuodesta 301 lähtien. Retki rannikolle vie meidät Cattolican ja Riminin merenrantakaupunkeihin. Riminissä käymme nuuskimassa aitoa italialaista markkinatunnelmaa. Vierailemme "Italian kauneimmassa kaupungissa" San Leossa ja San Marinon lilliputtitasavallassa keskellä Italiaa. San Marino tunnetaan Titanon kauniista rakennuksista ja upeista näkymistä Adrianmeren rannikolle.
Lisää kulttuuria janoaville järjestetään retki Urbinon renessanssikaupunkiin, jossa on upea palatsi. Ohjelmassa on lisäksi vapaapäivä, joka on omistettu omille seikkailuille tai rentoutumiselle.
Asumme koko matkan ajan samassa neljän tähden (paikallinen luokitus) hotellissa Cesenaticon kaupungissa. Syömme illallisen hotellissa kaikkina iltoina yhtä lukuun ottamatta.
Lennämme Helsingistä Emilia Romagnan hallinnollisen alueen pääkaupunkiin, kauniiseen yliopistokaupunkiin Bolognaan. Bologna tunnetaan alueen fantastisesta ruoasta, ja kaupunkia kutsutaan "la Grassaksi", eli "pulskaksi". Täältä on kotoisin pasta bolognesea, jonka oikea paikallinen nimi on pasta al ragú. Suuri mortadella-makkara on sekin täkäläistä perua. Täällä seudulla loihditaan myös pieniä tortellineja, parmesaanijuustoa, Parman kinkkua, balsamiviinietikkaa ja varsinkin tagliatelle-pastaa. Alue on ja tulee olemaan Italian ruokakomero. Bolognassa voit tuntea kaikkien näiden ihanien herkkujen läsnäolon, kun kävelet keskustan monien kauppojen ohitse.
Lentokentältä menemme suoraan Bolognan keskustaan. Teemme lyhyen kävelymatkan ympäri kaupungin keskustaa, näemme kauniit piazzat ja varsinkin Bolognan kaksi tornia, jotka ovat yhtä vinoja kuin Pisan torni tai enemmän. Pienen epävirallisen kaupunkikierroksen jälkeen on aikaa syödä lounasta omatoimisesti, ja ehkä jokin paikallisista erikoisuuksista vetoaa? Entä vierailu Via Caprariella sijaitsevassa Tamburini-herkkukaupassa, jossa tarjoillaan pieniä lämpimiä ruokia lounasaikaan. Ja pieni vinkki on kadun toisella puolella oleva kauppa Gilberto, he ovat toimittaneet kaupunkiin upeaa ruokaa vuodesta 1905 - kokeile omaa balsamicoa, tähän suosittelemme heidän 8 vuotta vanhaa balsamiviinietikkaa, jota myydään kohtuulliseen hintaan. Yksi pisara lähettää makuhermoja matkalle taivaaseen. Poistumme Bolognasta ja ajamme etelään muinaista roomalaista Via Emilia -tietä, jonka pituus on 260 km. ulottuu Po-tasangon läpi pohjoisesta Piacenzasta Riminiin.
Ajamme Cesenaticoon, pieneen viihtyisään ja viehättävään merenrantakaupunkiin Adrianmeren rannikolla, joka tunnetaan kuuluisasta Porto Canalen satamastaan, jonka on suunnitellut itse Leonardo da Vinci. Viihtyisä Pollarinin perheen ylläpitämä Tridentum-hotelli on tukikohtamme koko matkan ajan.
Kokoonnumme hotellin ravintolaan ja syömme ensimmäisen yhteisen illallisemme.
Päivä 1
Helsinki - Bologna. Ajamme Cesenaticoon, jossa majoitumme
Lennämme Helsingistä Emilia Romagnan hallinnollisen alueen pääkaupunkiin, kauniiseen yliopistokaupunkiin Bolognaan. Bologna tunnetaan alueen fantastisesta ruoasta, ja kaupunkia kutsutaan "la Grassaksi", eli "pulskaksi". Täältä on kotoisin pasta bolognesea, jonka oikea paikallinen nimi on pasta al ragú. Suuri mortadella-makkara on sekin täkäläistä perua. Täällä seudulla loihditaan myös pieniä tortellineja, parmesaanijuustoa, Parman kinkkua, balsamiviinietikkaa ja varsinkin tagliatelle-pastaa. Alue on ja tulee olemaan Italian ruokakomero. Bolognassa voit tuntea kaikkien näiden ihanien herkkujen läsnäolon, kun kävelet keskustan monien kauppojen ohitse.
Lentokentältä menemme suoraan Bolognan keskustaan. Teemme lyhyen kävelymatkan ympäri kaupungin keskustaa, näemme kauniit piazzat ja varsinkin Bolognan kaksi tornia, jotka ovat yhtä vinoja kuin Pisan torni tai enemmän. Pienen epävirallisen kaupunkikierroksen jälkeen on aikaa syödä lounasta omatoimisesti, ja ehkä jokin paikallisista erikoisuuksista vetoaa? Entä vierailu Via Caprariella sijaitsevassa Tamburini-herkkukaupassa, jossa tarjoillaan pieniä lämpimiä ruokia lounasaikaan. Ja pieni vinkki on kadun toisella puolella oleva kauppa Gilberto, he ovat toimittaneet kaupunkiin upeaa ruokaa vuodesta 1905 - kokeile omaa balsamicoa, tähän suosittelemme heidän 8 vuotta vanhaa balsamiviinietikkaa, jota myydään kohtuulliseen hintaan. Yksi pisara lähettää makuhermoja matkalle taivaaseen. Poistumme Bolognasta ja ajamme etelään muinaista roomalaista Via Emilia -tietä, jonka pituus on 260 km. ulottuu Po-tasangon läpi pohjoisesta Piacenzasta Riminiin.
Ajamme Cesenaticoon, pieneen viihtyisään ja viehättävään merenrantakaupunkiin Adrianmeren rannikolla, joka tunnetaan kuuluisasta Porto Canalen satamastaan, jonka on suunnitellut itse Leonardo da Vinci. Viihtyisä Pollarinin perheen ylläpitämä Tridentum-hotelli on tukikohtamme koko matkan ajan.
Kokoonnumme hotellin ravintolaan ja syömme ensimmäisen yhteisen illallisemme.
Tänään lähdemme kohti etelää ja La Marchen maakuntaa. Aloitamme päivän ajamalla reittiä, joka Rooman aikoina olisi voinut olla kohtalokasta.Matkan varrella ylitämme legendaarisen Rubikonjoen, joka antiikin aikana muodosti rajan Gallian Cisalpina provinssin ja itse Rooman välille. Täällä Julius Caesar päätti ylittää joen joukkoineen kosteana tammikuun päivänä vuonna 49 eKr. sanalla "Alea iacta est", noppaa on heitetty. Meille ylitys on täysin vaaraton, mutta Caesarin tapauksessa kyse oli sodanjulistuksesta.
Reittimme kulkee ohi monien tunnettujen ja ihastuttavien merenrantakaupunkien, jotka lämpiminä kesäkuukausina täyttyvät aurinkoa janoavista italialaisista. Italialaisten kesälomakaudella lähes koko maa on kiinni, ja perheet nauttivat lomailusta koko elokuun lämmintä hiekkaa varpaiden väleissä ja spagettia ja merenherkkuja hampaiden väleissä.
Saavumme Marchen alueelle ja ohitamme Anconan satamakaupungin, joka on alueen pääkaupunki. Maisemat alkavat nyt muuttua. Tasaiselta rannikkoseudulta pitkine hiekkarantoineen olemme saapuneet kauniisti kumpuilevalle seudulle. Katselemme maisemia ja pysähdymme eräässä rannikkokaupungissa, jossa on aikaa nauttia vaikka cappuccino tai espresso.
Matkaamme kohti sisämaata ja saavumme pieneen keskiaikaiseen Osimon kaupunkiin. Kun kulkee pitkin kaupungin mukulakivikatuja, ei huomaa, että jalkojen alla avautuu lähes maaginen maanalainen maailma. Yhteensä yhdeksän kilometriä pitkä käytäväverkosto kiemurtelee useassa tasossa kaupungin pehmeässä maaperässä, kuin myyrien tekemänä. Jo yli 2 500 vuotta sitten paikallinen pikeenien kansa alkoi kaivaa luolia pehmeään hiekkakiveen suojautuakseen, löytääkseen vettä, säilyttääkseen ruokatavaroita tai ihan yksinkertaisesti selvitäkseen hengissä.
Pikkuhiljaa syntyi valtava luolien verkosto, jossa on aikojen kuluessa toimitettu salaisia rituaaleja, säilytetty viiniä ja ruokatarpeita ja edellisellä vuosisadalla, toisen maailmansodan aikana, piiloteltu ja hoidettu haavoittuneita. Koristelluissa luolissa on jälkiä pikeeneistä, roomalaisista, keskiajalta – aina meidän päiviimme saakka. Täällä on luolia, joiden symbolit viittaavat Temppeliherroihin, ja upeita kelttiläistä alkuperää olevia pakanasymboleja. Maan alla pistäytyminen on hieno elämys. Käymme yhdessä tai kahdessa luolassa ja kuljemme jonkin aikaa maan alla. Lämpötila on 12–13, joten kevyt neule on hyvä olla mukana.
Paluumatkalla käymme vierailulla arvostetulla viinitilalla. Isäntämme on Maurizio, joka tuottaa erinomaista viiniä paikallisista rypälelajikkeista. Marche tunnetaan parhaiten Verdicchiosta, joka on hedelmäistä valkoviiniä ja jota tuotetaan lähes ainoastaan tällä alueella, sekä punaisesta Conero Rossosta, jota valmistetaan pääasiassa Montepulciano-rypäleestä, johon yhdistetään hieman Sangiovesea. Maistelemme vierailulla tilan ihania viinejä ja tutustumme lähemmin viinin valmistukseen alueella.
Mukavan päivän jälkeen palaamme hotellille ja syömme illallisen.
Päivä 2
Coneron rannikko ja Sirolo - Osimon luolakaupunki ja viinitila
Tänään lähdemme kohti etelää ja La Marchen maakuntaa. Aloitamme päivän ajamalla reittiä, joka Rooman aikoina olisi voinut olla kohtalokasta.Matkan varrella ylitämme legendaarisen Rubikonjoen, joka antiikin aikana muodosti rajan Gallian Cisalpina provinssin ja itse Rooman välille. Täällä Julius Caesar päätti ylittää joen joukkoineen kosteana tammikuun päivänä vuonna 49 eKr. sanalla "Alea iacta est", noppaa on heitetty. Meille ylitys on täysin vaaraton, mutta Caesarin tapauksessa kyse oli sodanjulistuksesta.
Reittimme kulkee ohi monien tunnettujen ja ihastuttavien merenrantakaupunkien, jotka lämpiminä kesäkuukausina täyttyvät aurinkoa janoavista italialaisista. Italialaisten kesälomakaudella lähes koko maa on kiinni, ja perheet nauttivat lomailusta koko elokuun lämmintä hiekkaa varpaiden väleissä ja spagettia ja merenherkkuja hampaiden väleissä.
Saavumme Marchen alueelle ja ohitamme Anconan satamakaupungin, joka on alueen pääkaupunki. Maisemat alkavat nyt muuttua. Tasaiselta rannikkoseudulta pitkine hiekkarantoineen olemme saapuneet kauniisti kumpuilevalle seudulle. Katselemme maisemia ja pysähdymme eräässä rannikkokaupungissa, jossa on aikaa nauttia vaikka cappuccino tai espresso.
Matkaamme kohti sisämaata ja saavumme pieneen keskiaikaiseen Osimon kaupunkiin. Kun kulkee pitkin kaupungin mukulakivikatuja, ei huomaa, että jalkojen alla avautuu lähes maaginen maanalainen maailma. Yhteensä yhdeksän kilometriä pitkä käytäväverkosto kiemurtelee useassa tasossa kaupungin pehmeässä maaperässä, kuin myyrien tekemänä. Jo yli 2 500 vuotta sitten paikallinen pikeenien kansa alkoi kaivaa luolia pehmeään hiekkakiveen suojautuakseen, löytääkseen vettä, säilyttääkseen ruokatavaroita tai ihan yksinkertaisesti selvitäkseen hengissä.
Pikkuhiljaa syntyi valtava luolien verkosto, jossa on aikojen kuluessa toimitettu salaisia rituaaleja, säilytetty viiniä ja ruokatarpeita ja edellisellä vuosisadalla, toisen maailmansodan aikana, piiloteltu ja hoidettu haavoittuneita. Koristelluissa luolissa on jälkiä pikeeneistä, roomalaisista, keskiajalta – aina meidän päiviimme saakka. Täällä on luolia, joiden symbolit viittaavat Temppeliherroihin, ja upeita kelttiläistä alkuperää olevia pakanasymboleja. Maan alla pistäytyminen on hieno elämys. Käymme yhdessä tai kahdessa luolassa ja kuljemme jonkin aikaa maan alla. Lämpötila on 12–13, joten kevyt neule on hyvä olla mukana.
Paluumatkalla käymme vierailulla arvostetulla viinitilalla. Isäntämme on Maurizio, joka tuottaa erinomaista viiniä paikallisista rypälelajikkeista. Marche tunnetaan parhaiten Verdicchiosta, joka on hedelmäistä valkoviiniä ja jota tuotetaan lähes ainoastaan tällä alueella, sekä punaisesta Conero Rossosta, jota valmistetaan pääasiassa Montepulciano-rypäleestä, johon yhdistetään hieman Sangiovesea. Maistelemme vierailulla tilan ihania viinejä ja tutustumme lähemmin viinin valmistukseen alueella.
Mukavan päivän jälkeen palaamme hotellille ja syömme illallisen.
Pienellä Ravennan kaupungilla on ollut Euroopan historiassa suuri rooli. Se on toiminut pääkaupunkinakin kokonaiset kolme kertaa. Se joutui tärkeään rooliinsa, kun valtava Rooman valtakunta jakautui kahtia itäiseen osaan, jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli, ja läntiseen osaan, jota johdettiin Roomasta käsin. Vuoden 401 syksyllä ryöstelevät germaanibarbaarit suuntasivat kohti etelää yli Julisten alppien ja asettuivat Po-joen tasangolle. Sieltä ne tekivät ryöstömatkoja Länsi-Roomaan. Rooman keisari päätti vuonna 402 muuttaa Ravennaan, jota oli helpompi puolustaa. Näin Ravennasta tuli Länsi-Rooman pääkaupunki aina vuoteen 476, jolloin Länsi-Rooma kukistui.
Aikakausi merkitsi Ravennalle kulttuurin kukoistuskautta. Tästä löytyy jälkiä mm. upeiden mosaiikkien muodossa, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Ravennan mosaiikkeja pidetään Euroopan parhaiten säilyneinä ja laajimpana 1500 vuotta vanhojen mosaiikkien kokoelmana.
Mosaiikkeja on seitsemässä kirkossa ja yhdessä kappelissa. Ulkopuolelta rakennukset eivät näytä erityisen ihmeellisiltä. Mosaiikit syntyivät aikana, jolloin kirkkojen tuli olla vaikuttavia sisäpuolelta. Kun astuu sisälle kirkkoon, tuntuu kuin kävelisi korulippaassa. Käymme parissa kirkossa, joista yksi on kahdeksankulmainen San Vitale. Näemme siellä mosaiikkeja, jotka esittävät keisari Justinianusta ja, kuten tapana on, Raamatun kertomuksia. Myös Sant’Apollinare Nuovo on yksi parhaista esimerkeistä kaupungin mosaiikkitaiteesta.
Yhteisen kierroksen jälkeen on aikaa omavalintaiselle ja -kustanteiselle lounaalle tässä pikku kaupungissa. Uteliaat voivat suunnata Basilica di San Francescoon, kävellä sisään ja hakeutua kryptaan apsiksen perällä. Siellä voi laittaa kolikon keräysrasiaan, ja silmien edessä avautuu taianomainen näky. Kryptan lattiaa peittää vanha mosaiikki, joka on veden alla. Hyvällä onnella saatat huomata pari kultakalaa uimassa tässä lähes kuninkaallisessa ympäristössä. Ravenna on upea kaupunki. Täällä asui itse Dante Alighieri, Jumalaisen näytelmän kirjoittaja, viimeiset kolme vuotta elämästään. Myös monet muut taiteilijat, kuten George Byron, Gustav Klimt ja Oscar Wilde ihastuivat kaupunkiin.
Palaamme Cesenaticoon iltapäivän aikana. Illallinen hotellissa.
Päivä 3
Bysanttilainen Ravenna
Pienellä Ravennan kaupungilla on ollut Euroopan historiassa suuri rooli. Se on toiminut pääkaupunkinakin kokonaiset kolme kertaa. Se joutui tärkeään rooliinsa, kun valtava Rooman valtakunta jakautui kahtia itäiseen osaan, jonka pääkaupunki oli Konstantinopoli, ja läntiseen osaan, jota johdettiin Roomasta käsin. Vuoden 401 syksyllä ryöstelevät germaanibarbaarit suuntasivat kohti etelää yli Julisten alppien ja asettuivat Po-joen tasangolle. Sieltä ne tekivät ryöstömatkoja Länsi-Roomaan. Rooman keisari päätti vuonna 402 muuttaa Ravennaan, jota oli helpompi puolustaa. Näin Ravennasta tuli Länsi-Rooman pääkaupunki aina vuoteen 476, jolloin Länsi-Rooma kukistui.
Aikakausi merkitsi Ravennalle kulttuurin kukoistuskautta. Tästä löytyy jälkiä mm. upeiden mosaiikkien muodossa, jotka ovat päässeet Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Ravennan mosaiikkeja pidetään Euroopan parhaiten säilyneinä ja laajimpana 1500 vuotta vanhojen mosaiikkien kokoelmana.
Mosaiikkeja on seitsemässä kirkossa ja yhdessä kappelissa. Ulkopuolelta rakennukset eivät näytä erityisen ihmeellisiltä. Mosaiikit syntyivät aikana, jolloin kirkkojen tuli olla vaikuttavia sisäpuolelta. Kun astuu sisälle kirkkoon, tuntuu kuin kävelisi korulippaassa. Käymme parissa kirkossa, joista yksi on kahdeksankulmainen San Vitale. Näemme siellä mosaiikkeja, jotka esittävät keisari Justinianusta ja, kuten tapana on, Raamatun kertomuksia. Myös Sant’Apollinare Nuovo on yksi parhaista esimerkeistä kaupungin mosaiikkitaiteesta.
Yhteisen kierroksen jälkeen on aikaa omavalintaiselle ja -kustanteiselle lounaalle tässä pikku kaupungissa. Uteliaat voivat suunnata Basilica di San Francescoon, kävellä sisään ja hakeutua kryptaan apsiksen perällä. Siellä voi laittaa kolikon keräysrasiaan, ja silmien edessä avautuu taianomainen näky. Kryptan lattiaa peittää vanha mosaiikki, joka on veden alla. Hyvällä onnella saatat huomata pari kultakalaa uimassa tässä lähes kuninkaallisessa ympäristössä. Ravenna on upea kaupunki. Täällä asui itse Dante Alighieri, Jumalaisen näytelmän kirjoittaja, viimeiset kolme vuotta elämästään. Myös monet muut taiteilijat, kuten George Byron, Gustav Klimt ja Oscar Wilde ihastuivat kaupunkiin.
Palaamme Cesenaticoon iltapäivän aikana. Illallinen hotellissa.
Tänään tutustumme rannikkoon tukikohtamme eteläpuolella. On lauantai ja markkinapäivä lähellä sijaitsevassa Riminissä. Riminissä näemme Rooman aikaisen Via Flaminian, joka kulki Roomasta Ariminumiin, nykyiseen Riminiin. Täällä tie kohtaa toisen antiikin Rooman aikaisen tien, Via Emilian, joka on peräisin vuodelta 187 eKr. Via Emilia kulkee suoraan kuin viivoittimella olisi vedetty ja yhdistää Piacenzan ja Riminin. Kaupunki henkii siis historiaa ja on paljon enemmän kuin vain rantalomakohde. Riminillä on ollut tärkeä merkitys Italialle useiden tuhansien vuosien ajan.
Kaupunkia ovat hallinneet roomalaiset, gootit, langobardit ja frankit. Kaupungista tuli vapaa kunta 1300-luvulla. Se oli myös kuuluisan italialaisen elokuvaohjaaja Federico Fellinin kotikaupunki. Teemme lyhyen kävelykierroksen värikkäässä San Giulianon kaupunginosassa, joka oli Fellinin suosikkipaikka. Ylitämme vanhan sillan noin vuodelta 20, jolloin Rooman keisari Tiberius oli vallassa. Lauantaisin ja keskiviikkoisin väkeä valuu historiallisen keskustan aukioille, jotka täyttyvät yli 400 markkinakojusta. Olemme valinneet vierailupäiväksi lauantain juuri tästä syystä! Täältä löytyy aina jotakin pientä kotiin vietävää.
Riminiltä ajamme edelleen kohti etelää ja ylitämme hitaasti virtaavan Tavollojoen, joka toimii Emilia Romagnan ja Marchen rajana. Pysähdymme lyhyesti Cattolican merenrantakaupungissa ennen kuin ajamme sisämaahan pieneen keramiikastaan tunnettuun Gradaran linnakylään, jossa voimme nauttia kupposen kahvia tai lasin viiniä. Ehkä joku haluaa käydä katsomassa kaunista linnaa, jonka muureilta on upeat näkymät Adrianmeren rannikolle (sisäänpääsymaksu).
Palaamme hotellille iltapäivällä.
Päivä 4
Riminin markkinat, merellinen Cattolica ja Gradaran linnakylä kukkulalla
Tänään tutustumme rannikkoon tukikohtamme eteläpuolella. On lauantai ja markkinapäivä lähellä sijaitsevassa Riminissä. Riminissä näemme Rooman aikaisen Via Flaminian, joka kulki Roomasta Ariminumiin, nykyiseen Riminiin. Täällä tie kohtaa toisen antiikin Rooman aikaisen tien, Via Emilian, joka on peräisin vuodelta 187 eKr. Via Emilia kulkee suoraan kuin viivoittimella olisi vedetty ja yhdistää Piacenzan ja Riminin. Kaupunki henkii siis historiaa ja on paljon enemmän kuin vain rantalomakohde. Riminillä on ollut tärkeä merkitys Italialle useiden tuhansien vuosien ajan.
Kaupunkia ovat hallinneet roomalaiset, gootit, langobardit ja frankit. Kaupungista tuli vapaa kunta 1300-luvulla. Se oli myös kuuluisan italialaisen elokuvaohjaaja Federico Fellinin kotikaupunki. Teemme lyhyen kävelykierroksen värikkäässä San Giulianon kaupunginosassa, joka oli Fellinin suosikkipaikka. Ylitämme vanhan sillan noin vuodelta 20, jolloin Rooman keisari Tiberius oli vallassa. Lauantaisin ja keskiviikkoisin väkeä valuu historiallisen keskustan aukioille, jotka täyttyvät yli 400 markkinakojusta. Olemme valinneet vierailupäiväksi lauantain juuri tästä syystä! Täältä löytyy aina jotakin pientä kotiin vietävää.
Riminiltä ajamme edelleen kohti etelää ja ylitämme hitaasti virtaavan Tavollojoen, joka toimii Emilia Romagnan ja Marchen rajana. Pysähdymme lyhyesti Cattolican merenrantakaupungissa ennen kuin ajamme sisämaahan pieneen keramiikastaan tunnettuun Gradaran linnakylään, jossa voimme nauttia kupposen kahvia tai lasin viiniä. Ehkä joku haluaa käydä katsomassa kaunista linnaa, jonka muureilta on upeat näkymät Adrianmeren rannikolle (sisäänpääsymaksu).
Palaamme hotellille iltapäivällä.
Urbinon kaunis renessanssikaupunki on lahjoittanut Italialle suuria persoonallisuuksia, kuten taiteilija Raffaellon ja arkkitehti Bramanten, joka suunnitteli Vatikaanin Pietarinkirkon.
Kaupunki, joka sijaitsee hieman etäämpänä rannikosta, saa kiittää kauneudestaan Montefeltron herttuaa Federicoa. Hän oli kulturelli ja opiskellut mies, jolla oli jopa oma armeija. Kaikkialta alueelta löytyy jälkiä herttuasta, joka nosti kaupungin Italian kartalle. Herttua oli yksi italialaisen renessanssin päävaikuttajista, mutta hallitsi samalla kaupunkia tyrannin ottein, tosin runsaskätisen sellaisen.
Federico hallitsi kaupunkia ja sen ympäristöä ja rakasti antiikin aikaa. Hän toivoi, että häntä kunnioitettaisiin kuin yhtä antiikin keisareista. Federico oli herttua, joka soti ja voitti minne menikin. Hän oli samalla hyvin sivistynyt ja tunsi niin sodan kuin retoriikankin – tieto oli hänen silmissään valtaa.
Käymme valtavassa palatsissa, joka on nykyisin suhteellisen tyhjä. Näemme siellä taiteilija Piero della Francescan kauniin maalauksen. Siinä on kuvattuna herttua Federico poikansa kanssa
lukemassa kirjaa. Kirja on tiedon symboli. Maalauksessa näkyy myös herttuan erikoinen nenä, joka muotoutui – tai oikeammin epämuodostui – kun peitsi meni hänen kypäränsä läpi ja tuhosi hänen oikean silmänsä. Tai kuten pahat kielet sanovat, nenän muotoili kirurgi, joka poisti osan nenäluuta, jotta herttua näyttäisi paremmalta. Kyllä, Urbinosta riittää tarinoita!
Herttuan pieni työtila on kaunis puupaneloitu huone, jonka ovat rakentaneet aikansa parhaat puusepät. Paneelien intarsiakuviot ovat todella upeita. Kyse on eräänlaisesta puumosaiikista, joka oli hyvin suosittua renessanssin kaudella. Piero della Francescan ja Botticellin kaltaiset taiteilijat toimivat inspiraationa kuville.
Sukellettuamme kaupungin historiaan on aika nauttia omavalintainen ja -kustanteinen lounas. Jos meillä on onnea, voimme maistaa pientä herkullista erikoisuutta, Olive Ascolanea, joka tarkoittaa lihatäytteisiä friteerattuja oliiveja. Oliivilajike on Tenere Ascolane, joka on juuri tähän ruokalajiin soveltuva.
Palaamme hotellille ja nautimme illallisen.
(Retki varataan ja maksetaan ennen matkaa. Hinta on 60 €/henkilö. Retki toteutuu, kun osanottajia on vähintään 20.)
Päivä 5
Lisämaksullinen retki upeaan renessanssikaupunki Urbinoon
Urbinon kaunis renessanssikaupunki on lahjoittanut Italialle suuria persoonallisuuksia, kuten taiteilija Raffaellon ja arkkitehti Bramanten, joka suunnitteli Vatikaanin Pietarinkirkon.
Kaupunki, joka sijaitsee hieman etäämpänä rannikosta, saa kiittää kauneudestaan Montefeltron herttuaa Federicoa. Hän oli kulturelli ja opiskellut mies, jolla oli jopa oma armeija. Kaikkialta alueelta löytyy jälkiä herttuasta, joka nosti kaupungin Italian kartalle. Herttua oli yksi italialaisen renessanssin päävaikuttajista, mutta hallitsi samalla kaupunkia tyrannin ottein, tosin runsaskätisen sellaisen.
Federico hallitsi kaupunkia ja sen ympäristöä ja rakasti antiikin aikaa. Hän toivoi, että häntä kunnioitettaisiin kuin yhtä antiikin keisareista. Federico oli herttua, joka soti ja voitti minne menikin. Hän oli samalla hyvin sivistynyt ja tunsi niin sodan kuin retoriikankin – tieto oli hänen silmissään valtaa.
Käymme valtavassa palatsissa, joka on nykyisin suhteellisen tyhjä. Näemme siellä taiteilija Piero della Francescan kauniin maalauksen. Siinä on kuvattuna herttua Federico poikansa kanssa
lukemassa kirjaa. Kirja on tiedon symboli. Maalauksessa näkyy myös herttuan erikoinen nenä, joka muotoutui – tai oikeammin epämuodostui – kun peitsi meni hänen kypäränsä läpi ja tuhosi hänen oikean silmänsä. Tai kuten pahat kielet sanovat, nenän muotoili kirurgi, joka poisti osan nenäluuta, jotta herttua näyttäisi paremmalta. Kyllä, Urbinosta riittää tarinoita!
Herttuan pieni työtila on kaunis puupaneloitu huone, jonka ovat rakentaneet aikansa parhaat puusepät. Paneelien intarsiakuviot ovat todella upeita. Kyse on eräänlaisesta puumosaiikista, joka oli hyvin suosittua renessanssin kaudella. Piero della Francescan ja Botticellin kaltaiset taiteilijat toimivat inspiraationa kuville.
Sukellettuamme kaupungin historiaan on aika nauttia omavalintainen ja -kustanteinen lounas. Jos meillä on onnea, voimme maistaa pientä herkullista erikoisuutta, Olive Ascolanea, joka tarkoittaa lihatäytteisiä friteerattuja oliiveja. Oliivilajike on Tenere Ascolane, joka on juuri tähän ruokalajiin soveltuva.
Palaamme hotellille ja nautimme illallisen.
(Retki varataan ja maksetaan ennen matkaa. Hinta on 60 €/henkilö. Retki toteutuu, kun osanottajia on vähintään 20.)
Aloitamme päivän käymällä pienessä San Leossa, jota italialainen kirjailija Umberto Eco kutsui Italian kauneimmaksi kaupungiksi. San Leon aiempi nimi oli Mons Feretrius, ja sen olivat perustaneet antiikin roomalaiset. Nykyisen nimen San Leo kaupunki sai kivenhakkaajalta nimeltä Leone. Ystävänsä Marinus perusti lähellä sijaitsevan San Marinon. He olivat molemmat paenneet Dalmatiasta, nykyisestä Kroatiasta, keisari Diocletianuksen kristittyihin kohdistuneita vainoja.
Leone asettui Mons Feretiusiin, jolla oli aikojen kuluessa ollut monta hallitsijaa. Se oli ollut roomalaisten, bysanttilaisten ja langobardien vallassa, lisäksi kaupunkia on palloteltu merkittävältä aatelissuvulta toiselle Italian monimutkaisessa historiassa.
Päästäkseen historialliseen keskustaan täytyy kulkea yhtä ainoaa tietä, joka on louhittu suoraan kallioon. Kaupunki oli kerran sotilastukikohta, ja kävijöitä kiinnostaa usein strategisesti tärkeällä paikalla sijaitseva linnoitus, joka on iso ja näyttävä. Linnoitus on peräisin bysanttilaisten ja goottien taisteluiden ajalta noin 500-luvulta.
Kyse on upeasta uinuvasta keskiaikaisesta kaupungista, joka on monin tavoin vastakohta lähellä sijaitsevalle vilkaalle San Marinolle, jossa vietämme loppupäivän.
Poistumme nyt Italiasta ja ajamme San Marinoon, joka on Euroopan kolmanneksi pienin valtio. Kyse on itsenäisestä tasavallasta, jota kutsutaan myös nimellä La Serenissima Repubblica di San Marino. Hienon nimen omaavalla valtiolla on kokoa vain 61 km2.
Paettuaan Dalmatiasta Marinus asettui Monte Titanon huipulle, jonne hän perusti luostarin. Heti alusta lähtien alue julistautui itsenäiseksi, ja huolimatta monista yrityksistä saada pieni valtio alistettua muiden hallintaan, täällä on aina osattu pelata kortit oikein, ja San Marino on säilynyt itsenäisenä valtiona keskellä Italiaa. Myös silloin, kun italialainen kansansankari Garibaldi yritti yhdistää Italian 1860–1870, San Marinon onnistui yhä pitää kiinni omasta asemastaan.
Autottomasta kaupungista on mahtavat näkymät yli Adrianmeren rannikon. Kaupungissa vaeltelu on hieno elämys. Jyrkät kadut kiemurtelevat kallioon hakattuina, ja ehkä näemme San Marinon oman armeijan hienoja univormuja liikkuessamme kaupungilla. Kaupungissa vallitsevan erityisen tunnelman voi aistia. Teemme kävelyretken tässä pienessä valtiossa ja kuulemme, miten sitä johdetaan ja millaista on asua lilliputtivaltiossa, jonka postimerkit jokainen joskus postimerkkejä harrastanut tuntee. Tiesitkö muuten, että San Marinolla on kaikkea omasta televisioyhtiöstä ja jalkapalloliigasta omiin eurokolikoihin?
Meillä on aikaa tutustua kaupunkiin ja ehkä nauttia kupponen kahvia ja paikallista Torta Titano -kakkua ennen kuin palaamme hotelliimme rannikolle. Syömme illallisen hotellissa.
Päivä 6
San Marinon erikoinen tasavalta ja vaikuttava San Leo linnoituskaupunki
Aloitamme päivän käymällä pienessä San Leossa, jota italialainen kirjailija Umberto Eco kutsui Italian kauneimmaksi kaupungiksi. San Leon aiempi nimi oli Mons Feretrius, ja sen olivat perustaneet antiikin roomalaiset. Nykyisen nimen San Leo kaupunki sai kivenhakkaajalta nimeltä Leone. Ystävänsä Marinus perusti lähellä sijaitsevan San Marinon. He olivat molemmat paenneet Dalmatiasta, nykyisestä Kroatiasta, keisari Diocletianuksen kristittyihin kohdistuneita vainoja.
Leone asettui Mons Feretiusiin, jolla oli aikojen kuluessa ollut monta hallitsijaa. Se oli ollut roomalaisten, bysanttilaisten ja langobardien vallassa, lisäksi kaupunkia on palloteltu merkittävältä aatelissuvulta toiselle Italian monimutkaisessa historiassa.
Päästäkseen historialliseen keskustaan täytyy kulkea yhtä ainoaa tietä, joka on louhittu suoraan kallioon. Kaupunki oli kerran sotilastukikohta, ja kävijöitä kiinnostaa usein strategisesti tärkeällä paikalla sijaitseva linnoitus, joka on iso ja näyttävä. Linnoitus on peräisin bysanttilaisten ja goottien taisteluiden ajalta noin 500-luvulta.
Kyse on upeasta uinuvasta keskiaikaisesta kaupungista, joka on monin tavoin vastakohta lähellä sijaitsevalle vilkaalle San Marinolle, jossa vietämme loppupäivän.
Poistumme nyt Italiasta ja ajamme San Marinoon, joka on Euroopan kolmanneksi pienin valtio. Kyse on itsenäisestä tasavallasta, jota kutsutaan myös nimellä La Serenissima Repubblica di San Marino. Hienon nimen omaavalla valtiolla on kokoa vain 61 km2.
Paettuaan Dalmatiasta Marinus asettui Monte Titanon huipulle, jonne hän perusti luostarin. Heti alusta lähtien alue julistautui itsenäiseksi, ja huolimatta monista yrityksistä saada pieni valtio alistettua muiden hallintaan, täällä on aina osattu pelata kortit oikein, ja San Marino on säilynyt itsenäisenä valtiona keskellä Italiaa. Myös silloin, kun italialainen kansansankari Garibaldi yritti yhdistää Italian 1860–1870, San Marinon onnistui yhä pitää kiinni omasta asemastaan.
Autottomasta kaupungista on mahtavat näkymät yli Adrianmeren rannikon. Kaupungissa vaeltelu on hieno elämys. Jyrkät kadut kiemurtelevat kallioon hakattuina, ja ehkä näemme San Marinon oman armeijan hienoja univormuja liikkuessamme kaupungilla. Kaupungissa vallitsevan erityisen tunnelman voi aistia. Teemme kävelyretken tässä pienessä valtiossa ja kuulemme, miten sitä johdetaan ja millaista on asua lilliputtivaltiossa, jonka postimerkit jokainen joskus postimerkkejä harrastanut tuntee. Tiesitkö muuten, että San Marinolla on kaikkea omasta televisioyhtiöstä ja jalkapalloliigasta omiin eurokolikoihin?
Meillä on aikaa tutustua kaupunkiin ja ehkä nauttia kupponen kahvia ja paikallista Torta Titano -kakkua ennen kuin palaamme hotelliimme rannikolle. Syömme illallisen hotellissa.
Tänään on omien seikkailujen päivä. Matkanjohtaja voi ehdottaa yhteistä retkeä johonkin lähikaupungeista, osallistuminen on täysin vapaaehtoista. On myös mahdollista vain nauttia säästä, ehkä aurinko paistaa, jolloin ranta ja Adrianmeri kutsuvat.
Tänään illallinen on omakustanteinen ja matkanjohtaja kertoo mielellään eri vaihtoehdoista.
Päivä 7
Omia seikkailuja rannalla, pyöräillen tai ostoksilla
Tänään on omien seikkailujen päivä. Matkanjohtaja voi ehdottaa yhteistä retkeä johonkin lähikaupungeista, osallistuminen on täysin vapaaehtoista. On myös mahdollista vain nauttia säästä, ehkä aurinko paistaa, jolloin ranta ja Adrianmeri kutsuvat.
Tänään illallinen on omakustanteinen ja matkanjohtaja kertoo mielellään eri vaihtoehdoista.
Aamiaisen jälkeen ajamme Bolognaan, josta paluulento Helsinkiin lähtee.
Päivä 8
Paluulento Bolognasta
Aamiaisen jälkeen ajamme Bolognaan, josta paluulento Helsinkiin lähtee.
Viale Michelangelo Buonarroti, 25,
47042 Cesenatico FC, Italien
Telefon: +39 371 390 1720
https://www.michaelhotels.com/tridentum/en-GB
(Albatros Travel ei vastaa ulkopuolisen sivuston sisällöstä tai ylläpidosta.)
Urbinon kaunis renessanssikaupunki on lahjoittanut Italialle suuria persoonallisuuksia, kuten taiteilija Raffaellon ja arkkitehti Bramanten, joka suunnitteli Vatikaanin Pietarinkirkon.
Kaupunki, joka sijaitsee hieman etäämpänä rannikosta, saa kiittää kauneudestaan Montefeltron herttuaa Federicoa. Hän oli kulturelli ja opiskellut mies, jolla oli jopa oma armeija. Kaikkialta alueelta löytyy jälkiä herttuasta, joka nosti kaupungin Italian kartalle. Herttua oli yksi italialaisen renessanssin päävaikuttajista, mutta hallitsi samalla kaupunkia tyrannin ottein, tosin runsaskätisen sellaisen.
Federico hallitsi kaupunkia ja sen ympäristöä ja rakasti antiikin aikaa. Hän toivoi, että häntä kunnioitettaisiin kuin yhtä antiikin keisareista. Federico oli herttua, joka soti ja voitti minne menikin. Hän oli samalla hyvin sivistynyt ja tunsi niin sodan kuin retoriikankin – tieto oli hänen silmissään valtaa.
Käymme valtavassa palatsissa, joka on nykyisin suhteellisen tyhjä. Näemme siellä taiteilija Piero della Francescan kauniin maalauksen. Siinä on kuvattuna herttua Federico poikansa kanssa
lukemassa kirjaa. Kirja on tiedon symboli. Maalauksessa näkyy myös herttuan erikoinen nenä, joka muotoutui – tai oikeammin epämuodostui – kun peitsi meni hänen kypäränsä läpi ja tuhosi hänen oikean silmänsä. Tai kuten pahat kielet sanovat, nenän muotoili kirurgi, joka poisti osan nenäluuta, jotta herttua näyttäisi paremmalta. Jep, Urbinosta riittää tarinoita!
Herttuan pieni työtila on kaunis puupaneloitu huone, jonka ovat rakentaneet aikansa parhaat puusepät. Paneelien intarsiakuviot ovat todella upeita. Kyse on eräänlaisesta puumosaiikista, joka oli hyvin suosittua renessanssin kaudella. Piero della Francescan ja Botticellin kaltaiset taiteilijat toimivat inspiraationa kuville.
Sukellettuamme kaupungin historiaan on aika nauttia omavalintainen ja -kustanteinen lounas. Jos meillä on onnea, voimme maistaa pientä herkullista erikoisuutta, Olive Ascolanea, joka tarkoittaa lihatäytteisiä friteerattuja oliiveja. Oliivilajike on Tenere Ascolane, joka on juuri tähän ruokalajiin soveltuva.
Ajamme iltapäivällä takaisin hotellille, jossa syömme illallisen.
(Retki varataan ja maksetaan ennen matkaa. Hinta on 60 €/henkilö. Retki toteutuu, kun osanottajia on vähintään 20.)
Urbinon kaunis renessanssikaupunki on lahjoittanut Italialle suuria persoonallisuuksia, kuten taiteilija Raffaellon ja arkkitehti Bramanten, joka suunnitteli Vatikaanin Pietarinkirkon.
Kaupunki, joka sijaitsee hieman etäämpänä rannikosta, saa kiittää kauneudestaan Montefeltron herttuaa Federicoa. Hän oli kulturelli ja opiskellut mies, jolla oli jopa oma armeija. Kaikkialta alueelta löytyy jälkiä herttuasta, joka nosti kaupungin Italian kartalle. Herttua oli yksi italialaisen renessanssin päävaikuttajista, mutta hallitsi samalla kaupunkia tyrannin ottein, tosin runsaskätisen sellaisen.
Federico hallitsi kaupunkia ja sen ympäristöä ja rakasti antiikin aikaa. Hän toivoi, että häntä kunnioitettaisiin kuin yhtä antiikin keisareista. Federico oli herttua, joka soti ja voitti minne menikin. Hän oli samalla hyvin sivistynyt ja tunsi niin sodan kuin retoriikankin – tieto oli hänen silmissään valtaa.
Käymme valtavassa palatsissa, joka on nykyisin suhteellisen tyhjä. Näemme siellä taiteilija Piero della Francescan kauniin maalauksen. Siinä on kuvattuna herttua Federico poikansa kanssa
lukemassa kirjaa. Kirja on tiedon symboli. Maalauksessa näkyy myös herttuan erikoinen nenä, joka muotoutui – tai oikeammin epämuodostui – kun peitsi meni hänen kypäränsä läpi ja tuhosi hänen oikean silmänsä. Tai kuten pahat kielet sanovat, nenän muotoili kirurgi, joka poisti osan nenäluuta, jotta herttua näyttäisi paremmalta. Jep, Urbinosta riittää tarinoita!
Herttuan pieni työtila on kaunis puupaneloitu huone, jonka ovat rakentaneet aikansa parhaat puusepät. Paneelien intarsiakuviot ovat todella upeita. Kyse on eräänlaisesta puumosaiikista, joka oli hyvin suosittua renessanssin kaudella. Piero della Francescan ja Botticellin kaltaiset taiteilijat toimivat inspiraationa kuville.
Sukellettuamme kaupungin historiaan on aika nauttia omavalintainen ja -kustanteinen lounas. Jos meillä on onnea, voimme maistaa pientä herkullista erikoisuutta, Olive Ascolanea, joka tarkoittaa lihatäytteisiä friteerattuja oliiveja. Oliivilajike on Tenere Ascolane, joka on juuri tähän ruokalajiin soveltuva.
Ajamme iltapäivällä takaisin hotellille, jossa syömme illallisen.
(Retki varataan ja maksetaan ennen matkaa. Hinta on 60 €/henkilö. Retki toteutuu, kun osanottajia on vähintään 20.)
Urbinon kaunis renessanssikaupunki on lahjoittanut Italialle suuria persoonallisuuksia, kuten taiteilija Raffaellon ja arkkitehti Bramanten, joka suunnitteli Vatikaanin Pietarinkirkon.
Kaupunki, joka sijaitsee hieman etäämpänä rannikosta, saa kiittää kauneudestaan Montefeltron herttuaa Federicoa. Hän oli kulturelli ja opiskellut mies, jolla oli jopa oma armeija. Kaikkialta alueelta löytyy jälkiä herttuasta, joka nosti kaupungin Italian kartalle. Herttua oli yksi italialaisen renessanssin päävaikuttajista, mutta hallitsi samalla kaupunkia tyrannin ottein, tosin runsaskätisen sellaisen.
Federico hallitsi kaupunkia ja sen ympäristöä ja rakasti antiikin aikaa. Hän toivoi, että häntä kunnioitettaisiin kuin yhtä antiikin keisareista. Federico oli herttua, joka soti ja voitti minne menikin. Hän oli samalla hyvin sivistynyt ja tunsi niin sodan kuin retoriikankin – tieto oli hänen silmissään valtaa.
Käymme valtavassa palatsissa, joka on nykyisin suhteellisen tyhjä. Näemme siellä taiteilija Piero della Francescan kauniin maalauksen. Siinä on kuvattuna herttua Federico poikansa kanssa
lukemassa kirjaa. Kirja on tiedon symboli. Maalauksessa näkyy myös herttuan erikoinen nenä, joka muotoutui – tai oikeammin epämuodostui – kun peitsi meni hänen kypäränsä läpi ja tuhosi hänen oikean silmänsä. Tai kuten pahat kielet sanovat, nenän muotoili kirurgi, joka poisti osan nenäluuta, jotta herttua näyttäisi paremmalta. Jep, Urbinosta riittää tarinoita!
Herttuan pieni työtila on kaunis puupaneloitu huone, jonka ovat rakentaneet aikansa parhaat puusepät. Paneelien intarsiakuviot ovat todella upeita. Kyse on eräänlaisesta puumosaiikista, joka oli hyvin suosittua renessanssin kaudella. Piero della Francescan ja Botticellin kaltaiset taiteilijat toimivat inspiraationa kuville.
Sukellettuamme kaupungin historiaan on aika nauttia omavalintainen ja -kustanteinen lounas. Jos meillä on onnea, voimme maistaa pientä herkullista erikoisuutta, Olive Ascolanea, joka tarkoittaa lihatäytteisiä friteerattuja oliiveja. Oliivilajike on Tenere Ascolane, joka on juuri tähän ruokalajiin soveltuva.
Ajamme iltapäivällä takaisin hotellille, jossa syömme illallisen.
(Retki varataan ja maksetaan ennen matkaa. Hinta on 60 €/henkilö. Retki toteutuu, kun osanottajia on vähintään 20.)
Suomalainen
Ei
Ei
Euro
Suomalainen
Ei
Ei
Euro
Ota mukaan pieni reppu tai laukku, johon voit kätevästi pakata päiväretkien aikana tarvitsemasi tavarat. Retkien aikana kävelemme paljon, joten ota mukaan hyvät kävelykengät tai lenkkarit. Matka ei sovellu liikuntarajoitteiselle.
Tälle matkalle minimiosallistujamäärä on 25 henkilöä. Mikäli osallistujia on tätä vähemmän, pidätämme oikeuden peruuttaa matka. Tälläisessä tapauksessa peruutus tehdään yleensä viimeistään 4-6 viikkoa ennen matkan lähtöpäivää.
Ota mukaan pieni reppu tai laukku, johon voit kätevästi pakata päiväretkien aikana tarvitsemasi tavarat. Retkien aikana kävelemme paljon, joten ota mukaan hyvät kävelykengät tai lenkkarit. Matka ei sovellu liikuntarajoitteiselle.
Tälle matkalle minimiosallistujamäärä on 25 henkilöä. Mikäli osallistujia on tätä vähemmän, pidätämme oikeuden peruuttaa matka. Tälläisessä tapauksessa peruutus tehdään yleensä viimeistään 4-6 viikkoa ennen matkan lähtöpäivää.
Italia on nuori kansakunta. Itse asiassa maa yhdistyi lopulta vuonna 1870. Tämän vuoksi on vaikea kutsua mitään italialaisruoaksi.
Pikemminkin puhumme lukuisista paikallisista keittiöistä, ja siksi törmäät myös moniin hyvin erilaisiin ruokiin riippuen siitä, missä osassa maata olet. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että se, mitä me Pohjoismaissa pidämme italialaisena ruokana, on muunnelmia eri ruoista, jotka ovat saaneet inspiraationsa Italiasta.
Yksi vierailtamme usein kuulemamme kommentti on, että italialainen ruoka ei ole sitä, mitä kotona etukäteen ajatteli. Ja ymmärrämme sen täysin!
Ruoka ei useinkaan ole niin värikästä ja koristeltua, kuin miten sen Pohjoismaissa valmistamme. Kokki kieltäytyy heittämästä päälle hienonnettua persiljaa, basilikaa tai punaista paprikaa vain esillepanon vuoksi. Se ei kuulu ruokalajiin, eikä siksi tule käytetyksi. Tällaista ruokaa saa toki huvipuistoista ja muista pikaruokapaikoista, joissa asiakkaat haluavat saada tämän tyyppistä ruokaa.
Paikallista ruokaa ja sen perinteitä kunnioittava kokki puolestaan tarjoilee ruoat, niin kuin pitääkin.
Lyhyesti sanottuna me pohjoismaalaiset olemme paljon anteliaampia valkosipulin, mausteiden ja koristeiden suhteen, kun haluamme itse tehdä italialaista ruokaa. Italialainen keittiö on kuitenkin uskomattoman yksinkertaista – ja ehkä Euroopan konservatiivisinta. Yksittäinen raaka-aine ei saa hukkua eri makuihin, sen on seisottava omillaan.
Italialaiset käyttävät itse asiassa paljon vähemmän valkosipulia kuin uskotkaan –usein vain paahtoleipä sivellään hienovaraisesti valkosipulilla bruschettaksi. Me pohjoismaalaiset taasen tykkäämme heittää joukkoon viisi valkosipulinkynttä. Valkosipuli on Italiassa aina huomaamaton kumppani.
Risotto voi olla yksi herkimmistä ruoista. Se on yksinkertainen, parhaista raaka-aineista valmistettu ruokalaji, jolla on hyvä pohja ja hillitty maku. Se ei ole maggikuutioiden makuräjähdys.
Jos sinulla on puolihoito Italiassa, pääset paljon lähemmäksi italialaisen perheen kanssa nauttimaasi ateriaa, kuin kenties paikallisessa ravintolassa kotimaassa.
Usein aterioilla tarjoillaan hillitty pieni salaatti öljyn ja etikan, salaatinlehtien, porkkanoiden, kurkkujen, maissinjyvien kera, jotka voivat tulla jopa tölkistä, sekä oliiveista. Näin se tehdään: pasta tai risotto tarjoillaan usein ensin, sen jälkeen toinen ruokalaji – liha tai kala – ja Italiassa vihanneksia kypsennetään usein hieman enemmän kuin Pohjoismaissa.
Olemmehan matkustaneet Italiaan syömään kuin italialaiset - emme opettamaan heitä syömään kuten Pohjoismaissa!
Leipä on tarina sinänsä. Se, mitä me kutsumme italiaksi leiväksi, ei ole sitä, mitä tavallisesti ajattelisit. Täällä hallitsee klassinen valkoinen leipä, ja Toscanassa jopa täysin ilman suolaa. Klassinen italialainen aamusämpylä, rosetta, on samanlainen kuin se on ollut jos satoja vuosia. Speltti, vehnän ytimet, auringonkukansiemenet ja leseet eivät ole vielä löytäneet paikkaansa täällä.
Laske odotuksiasi ruoasta Italiassa. Koe se mitä tuodaan pöytään. Tunne olosi kotoisaksi kuin olisit italialaisen perheen parissa. Hotelleissa ruoasta vastaavat usein todelliset kokit; ei savua, vaahtoa ja molekyyligastronomiaa loihtivien huippukokkien tai Masterchef-kilpailijoiden armeijaa.
Kun olet Pohjois-Italiassa, pöydässä on todennäköisesti enemmän risottoa, radicchiota ja Tipo-jauhoista valmistettua pastaa. Jos olet Etelä-Italiassa, siellä ruokalistalla on enemmän munakoisoa, tomaattia, oliiviöljyä ja durumvehnästä valmistettua pastaa.
Buon appetito!
Italia on nuori kansakunta. Itse asiassa maa yhdistyi lopulta vuonna 1870. Tämän vuoksi on vaikea kutsua mitään italialaisruoaksi.
Pikemminkin puhumme lukuisista paikallisista keittiöistä, ja siksi törmäät myös moniin hyvin erilaisiin ruokiin riippuen siitä, missä osassa maata olet. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että se, mitä me Pohjoismaissa pidämme italialaisena ruokana, on muunnelmia eri ruoista, jotka ovat saaneet inspiraationsa Italiasta.
Yksi vierailtamme usein kuulemamme kommentti on, että italialainen ruoka ei ole sitä, mitä kotona etukäteen ajatteli. Ja ymmärrämme sen täysin!
Ruoka ei useinkaan ole niin värikästä ja koristeltua, kuin miten sen Pohjoismaissa valmistamme. Kokki kieltäytyy heittämästä päälle hienonnettua persiljaa, basilikaa tai punaista paprikaa vain esillepanon vuoksi. Se ei kuulu ruokalajiin, eikä siksi tule käytetyksi. Tällaista ruokaa saa toki huvipuistoista ja muista pikaruokapaikoista, joissa asiakkaat haluavat saada tämän tyyppistä ruokaa.
Paikallista ruokaa ja sen perinteitä kunnioittava kokki puolestaan tarjoilee ruoat, niin kuin pitääkin.
Lyhyesti sanottuna me pohjoismaalaiset olemme paljon anteliaampia valkosipulin, mausteiden ja koristeiden suhteen, kun haluamme itse tehdä italialaista ruokaa. Italialainen keittiö on kuitenkin uskomattoman yksinkertaista – ja ehkä Euroopan konservatiivisinta. Yksittäinen raaka-aine ei saa hukkua eri makuihin, sen on seisottava omillaan.
Italialaiset käyttävät itse asiassa paljon vähemmän valkosipulia kuin uskotkaan –usein vain paahtoleipä sivellään hienovaraisesti valkosipulilla bruschettaksi. Me pohjoismaalaiset taasen tykkäämme heittää joukkoon viisi valkosipulinkynttä. Valkosipuli on Italiassa aina huomaamaton kumppani.
Risotto voi olla yksi herkimmistä ruoista. Se on yksinkertainen, parhaista raaka-aineista valmistettu ruokalaji, jolla on hyvä pohja ja hillitty maku. Se ei ole maggikuutioiden makuräjähdys.
Jos sinulla on puolihoito Italiassa, pääset paljon lähemmäksi italialaisen perheen kanssa nauttimaasi ateriaa, kuin kenties paikallisessa ravintolassa kotimaassa.
Usein aterioilla tarjoillaan hillitty pieni salaatti öljyn ja etikan, salaatinlehtien, porkkanoiden, kurkkujen, maissinjyvien kera, jotka voivat tulla jopa tölkistä, sekä oliiveista. Näin se tehdään: pasta tai risotto tarjoillaan usein ensin, sen jälkeen toinen ruokalaji – liha tai kala – ja Italiassa vihanneksia kypsennetään usein hieman enemmän kuin Pohjoismaissa.
Olemmehan matkustaneet Italiaan syömään kuin italialaiset - emme opettamaan heitä syömään kuten Pohjoismaissa!
Leipä on tarina sinänsä. Se, mitä me kutsumme italiaksi leiväksi, ei ole sitä, mitä tavallisesti ajattelisit. Täällä hallitsee klassinen valkoinen leipä, ja Toscanassa jopa täysin ilman suolaa. Klassinen italialainen aamusämpylä, rosetta, on samanlainen kuin se on ollut jos satoja vuosia. Speltti, vehnän ytimet, auringonkukansiemenet ja leseet eivät ole vielä löytäneet paikkaansa täällä.
Laske odotuksiasi ruoasta Italiassa. Koe se mitä tuodaan pöytään. Tunne olosi kotoisaksi kuin olisit italialaisen perheen parissa. Hotelleissa ruoasta vastaavat usein todelliset kokit; ei savua, vaahtoa ja molekyyligastronomiaa loihtivien huippukokkien tai Masterchef-kilpailijoiden armeijaa.
Kun olet Pohjois-Italiassa, pöydässä on todennäköisesti enemmän risottoa, radicchiota ja Tipo-jauhoista valmistettua pastaa. Jos olet Etelä-Italiassa, siellä ruokalistalla on enemmän munakoisoa, tomaattia, oliiviöljyä ja durumvehnästä valmistettua pastaa.
Buon appetito!