Intian Jalokivet

Aloitamme Helsingistä matkan kohti Intian pääkaupunkia Delhiä, jonne saavumme seuraavana päivänä.

Delhin historia ulottuu yli 3 000 vuoden päähän. Kaupungilla on ollut suuri vaikutus Intian kulttuurihistoriaan. Kun Intian muut rannikkokaupungit olivat vielä pelkkiä mutaisia penkereitä, oli Delhi ikivanhan valtion vilkas pääkaupunki. Harvat kaupungit on rakennettu, vallattu, ryöstetty, poltettu, hylätty ja rakennettu uudestaan yhtä monta kertaa kuin Delhi. Valloittajia on tullut ja mennyt ja he kaikki ovat jättäneet kaupunkiin jälkensä, hyvässä ja pahassa. Delhi on hengästyttävä ja värikäs pääkaupunki, jossa menneisyys ja nykyaika elävät rinta rinnan. Tai pikemminkin se on kaksi kaupunkia yhdessä: Vanha Delhi (eng. Old Delhi) on moskeijoita ja basaareja, Uusi Delhi (eng. New Delhi) on brittien 1930-luvulla alulle panema elegantti metropoli, jossa on leveitä bulevardeja, loistokkaita rakennuksia ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Vanha ja uusi elävät rinnakkain useimmissa intialaisissa kaupungeissa, mutta missään muualla se ei ole yhtä silmiin pistävää kuin Delhissä. Vanha, köyhä kaupunginosa elää omaa elämäänsä niin kuin aina ennenkin samalla kun rikkaat ja poliittinen eliitti linnoittautuvat korkeiden aitojen taa ja keskustelevat sivistyneesti köyhyydestä. Delhin tilanne kuvastaa hyvin koko maan tilannetta.

Aloitamme kierroksemme vierailemalla kauniissa Lakhsmi Narayanin temppelissä, joka on yksi pääkaupungin suurimmista ja vaikuttavimmista hindutemppeleistä. Sieltä jatkamme kohti India Gatea ja vanhaa kaupunkia, josta jatkamme pyöräriksojen kyydissä jännittävän basaarikorttelin läpi.

Eksoottisia hedelmiä ja tuoksuvia mausteita tarjoavien basaarikojujen välissä on pieniä vaatimattomia liikkeitä, joissa räätälit, parturit ja käsityöläiset ovat aina kiireisiä ja työn touhussa. Ohitamme myös upean Jaman moskeijan, joka on yksi Intian suurimmista ja hienoimmista. Peruskivi muurattiin vuonna 1650, ja tämän valtavan rakennuksen valmistumiseen kului yli 5 000 työntekijältä kuusi vuotta.

Matkaamme bussilla Jaipuriin. Reitti kulkee läpi tyypillisten intialaisten maisemien, joita täplittävät pellot ja pienet maalaiskylät. Jaipur on Rajastanin vilkas pääkaupunki, joka tunnetaan myös nimellä Vaaleanpunainen kaupunki. Vuorten ympäröimä kaupunki perustettiin vuonna 1727, kun pääkaupunki siirrettiin Amberista Jaipuriin. Kaupungissa on monia loisteliaita palatseja, värikkäitä basaareja, ja lähistöllä sijaitsee Amberin linnoitus.

Käymme tänään Jaipurin keskustassa sijaitsevassa City Palacen vaikuttavassa rakennuskompleksissa, joka on melkein kuin kaupunki kaupungin sisällä. Iltapäivän päätteeksi majoitumme hotelliin.

Tänään käymme ensimmäisenä Hawa Mahalissa, Tuulten palatsissa, josta maharadžan haaremin naiset saattoivat tarkkailla katuelämää ilman, että kukaan näki heitä. Lähellä sijaitsevassa Amberissa vierailemme Amberin linnoituksessa, joka sijaitsee korkealla vuoren kupeessa. Linnoitukselta on hienot näkymät Moatajärvelle ja ympäristöön.

Palattuamme Jaipuriin meillä on aikaa tehdä ostoksia kaupungin mielenkiintoisissa basaareissa sekä kokea intialaisen kaupungin hektinen tunnelma.

Aamulla jätämme hyvästit Jaipurille ja otamme kurssin kohti Ranthamborea. Matkalla saamme ihailla vuoria ja maalauksellisia maalaiskyliä. Intia on yksi maailman väkirikkaimmista valtioista ja väkeä riittääkin kaikkialle. Pysähdymme vierailemaan yhdessä kylistä matkan varrella. 

Saavumme perille Ranthamboreen iltapäivällä ja majoitumme hotelliimme. Ranthambore on kansallipuisto, jossa toimii toinen Rajastanin tiikerien suojelualueista. Se sijaitsee lähellä Sawai Madhopurin kaupunkia, jota ympäröivät metsät olivat aikaisemmin maharadžojen yksityistä metsästysaluetta. Alueella näkee yhä vanhoja metsästysmajoja, jotka on muutettu pieniksi hotelleiksi. Suojelualueen pinta-ala on yli 400 km2 ja se koostuu laajoista metsistä ja aukeista ruohotasangoista. Leopardien, sakaalien, sambarhirvien, villisikojen, huulikarhujen ja krokotiilien lisäksi Ranthamboren suojelualueella elää noin 60-70 tiikeriä, mikä tarkoittaa huomattavasti suurempaa todennäköisyyttä nähdä tiikereitä täällä kuin muilla suojelualueilla. Huolimatta siitä, että eläimiä on alueella useita, meidän tulee muistaa, että eläinten näkemiseen tarvitaan myös onnea. Takuita emme voi antaa.

Aikaisin aamulla ajamme suojelualueelle. Koska Ranthamboressa on paljon kuivia ja aukeita paikkoja, eläimet on helppo havaita. Eläimet ovat erityisen aktiivisia järvien luona, jonne ne hakeutuvat juomaan ja viilentämään itseään. Alue on yksi Intian monista ”Project Tigeriin” kuuluvista suojelualueista. Täällä tehdään valtavasti työtä intiantiikerin pelastamiseksi. Tiikeri on maailman suurin kissaeläin, ja täysikasvuinen yksilö voi painaa yli 250 kg. On todella mieleenpainuva kokemus nähdä, kuinka mahtava kissaeläin ilmestyy yhtäkkiä pensaikosta ylväästi käyskennellen tai kuinka se lekottelee auringossa keskellä ruohikkoa. Aamusafarin jälkeen palaamme hotelliin aamiaiselle ja rentoudumme hieman ennen iltapäivän safaria.

Aamulla ajamme lähellä sijaitsevaan Sawai Madhopuriin, jossa nousemme junaan ja matkaamme Agraan. Junamatkalla – kuten millä tahansa kulkuvälineellä Intiassa liikuttaessa – kannattaa varautua myöhästymisiin. Aikaisemmin junamatka Intiassa tarkoitti tupaten täysiä, rähjäisiä vaunuja, joiden portaat ja kattokin olivat täynnä ihmisiä. Tänäkään päivänä Intian junat eivät ole ehkä maailman täsmällisimpiä. Pikajunat ovat kuitenkin nopeita, ja me matkustamme mukavasti omilla istumapaikoillamme Bharatpuriin ja sieltä bussilla Agraan, jossa majoitumme hotelliin.

Matkan varrella näemme kummituskaupunki Fatehpur Sikrin. Kaupunki toimi Akbarin hallintokaudella suurmogulien valtakunnan pääkaupunkina 14 vuotta, kunnes se hylättiin vuonna 1585. Kaupunki rakennettiin suufimystikko Shaikh Salim Chishtin kunniaksi. Salim Chishtin kerrotaan antaneen siunauksensa Akbarille tämän pyytäessä mystikolta apua saadakseen miespuolisen perijän. Pian vierailun jälkeen ensimmäinen Akbarin kolmesta pojasta syntyi. Tarina on kaunis, mutta Akbarin olisi ehkä pitänyt miettiä uuden pääkaupunkinsa sijaintia kahdesti, sillä alue kärsi vakavasta vesipulasta. Ei kulunut montakaan vuotta Akbarin kuolemasta, kun kaupunki hylättiin kokonaan. Akbarin onnistui rakennuttaa sekä palatseja, moskeijoita että monumentaalisia hautapaikkoja. Hyvin säilynyt kaupunki toimii nykyään todisteena suurmogulien vallasta.

Päivän huippuhetki on vierailumme Taj Mahalilla. Shah Jahan rakennutti Taj Mahalin hautamuistomerkiksi vaimolleen Mumtaz Mahalille, joka kuoli lapsivuoteeseen. Persialaistyylinen mausoleumi on rakennettu 1631 neljä metriä korkealle sokkelille ja sitä ympäröi neljä hoikkaa minareettia. Taj Mahal on hohtavanvalkoista marmoria ja koristeltu miljoonin puolijalokivin. Rakennus säteilee erikoislaatuista rauhaa ja harmoniaa.

1658 suurmoguli Shah Jahanin vallan sokaisema poika Aurangzeb kaappasi vallan, murhasi nuoremman veljensä ja sulki isänsä Agran linnoituksen Jasmiinitorniin. Tornin kauniilta marmoriparvekkeelta Shah Jahan katseli kaihoten Taj Mahalia, rakkaan vaimonsa hautamonumenttia, aina kuolemaansa saakka.

Agran varhainen historia tunnetaan huonosti. 1500-luvun alussa kaupungista tuli suurmogulien valtakunnan pääkaupunki ja Intian niemimaan valtakeskus. Suurmogulit hallitsivat osia Afganistanista ja Persiasta ja valloittivat laajoja alueita Pohjois-Intiasta. Suurmogulien valtakausi ulottui noin vuodesta 1500 vuoteen 1700. Heitä pidetään kaikkein vaikutusvaltaisimpina Intian ulkopuolelta tulleina hallitsijoina.

Vierailemme Agran punaisessa linnoituksessa, jonka rakennutti suurmoguli Akbar 1565-73. Vaikuttava linnake on hyvässä kunnossa ja siitä näkee selvästi, milloin hallitsija on vaihtunut – alkaen Akbarin punaisesta kalkkikivestä ja päättyen Shah Jahanin valkoisiin, jalokivin päällystettyihin marmorilaattoihin. Näkymä Yamuna-joelta Taj Mahalille on hieno .

(Huomaathan, että lähdöillä, joilla saavutaan Agraan perjantaina, Taj Mahalissa käydään vasta seuraavana päivänä, sillä Taj Mahal on suljettu perjantaisin.)

Jätämme Agran taaksemme ja ajamme Delhiin. Aikaisemmin matka on kestänyt kauan, mutta nyt matka etenee nopeammin pitkin suhteellisen uutta Yamuna Expresswaytä. 

Päätämme matkamme yhteiseen läksiäisillalliseen – monta kokemusta rikkaampina.

On aika jättää hyvästit Pohjois-Intialle ja matkata takaisin kotiin.